Intiaanityttö(mekko)
Hei täällähän ei ole pitkään aikaan vilahtanut ainuttakaan mekkoa tai puitu vauvojen vaatteita, joten…
…koska en ole mekkoaddikti tai mitenkään muutenkaan hurahtanut lasten mekkoihin (kieltäminen on paras itsensä suojelukeino) niin sallin itseni ostaa Filipalle tulevaksi kesäksi vielä tuon ihanan inkkarimekon. Aikuisten oikeasti vaikka näistä vauvalle shoppailemisista on hauska vitsailla niin samaan aikaan kivan näköisiä ja toimivia vaatteita ei ole aivan helppoa löytää. Aivan kuten Tommi K:kin pähkäili eilen Isyyspakkauksessa. Jokaisella vanhemmalla on lisäksi oma makunsa ja jokainen lapsi on erilainen, mikä tarkoittaa toimivuudessakin eri asioita.
Minulle lastenvaatteissa tärkeätä on niiden lapsekkuus, värikkyys ja se toimivuus. Vaatteen ulkonäkö on siis meilläkin vähintään yhtä tärkeä kuin se pitääkö se lämpimänä tai pysyykö vaate ylipäänsä päällä. Joitain vaatteita olen kyllä shoppailupäissäni ostanut ihan vain siksi, että olen ihastunut niiden ulkonäköön. Mekkoja meillä käytetään aika paljon, mutta ei silloin kun leikitään ja ryömitään. Mekko päällä voidaan hyvin mennä kyläilemään, mutta jos se näyttää häiritsevän Filippaa niin se riisutaan pois.
Talven yli puin melkein päivittäin Filipan päälle pelkät sukkikset ja bodyn juuri niiden toimivuuden takia. Sukat kun tuppaa lähtemään jalasta heti pois joko ryömimisen takia tai siksi, että lapsilla on tapana repiä ne pois sekunnin sisällä jalkaan laittamisesta.
Nyt kevään tullen ja seisomaan nousemisen seurauksena meillä ollaan siirrytty body-trikoot tai body-verkkarit linjalle, koska jalkapohjien pitää olla paljaina pidon saamiseksi. Leikkihuoneessa ja kahvilassa jalkaan heitetään lisäksi mokkasiinit.
Kesään olen varautunut shortseilla, trikoilla, muutamilla kevyillä housuilla ja muutamalla mekolla. Yläosia en ole vielä tohtinut kesäksi ostaa, koska emme vielä tiedä milloin Filippa alkaa kävelemään ja jatketaanko meillä body-linjalla vai siirrytäänkö jo paitoihin. Tunnustettakoon, että niitä kesävaatteita tulee varmasti osteltua kevään ja kesän mittaan lisää.
Tuossa inkkarimekossa kaikki kolahti paikoilleen ensisilmäyksellä, ihan niin kuin siinä takissakin. Se on värikäs, lapsellinen, väljä ja sattuu hassusti hyvin yhteen Filipan ehdottoman lempibiisin kanssa, joka soi meillä joka päivä vähintään kolme kertaa.
Kun biisi pärähtää soimaan, Filippa huitoo käsillä ja hytkyy joka suuntaan. Itsekin osaan jo sanat hereillä ja unissanikin (varmuuden vuoksi, jos sattuu tarvitsemaan.) Tästä laulusta on itse asiassa tullut niin kova hitti meillä, että sen tahtiin biletetään yleensä koko perheen voimin kun isi tulee töistä kotiin.
Mekosta vielä sen verran, että kun se puetaan päälle niin asu on aivan pakko täydentää intiaanisulkapannalla, eli askartelu- ja ompeluhommia tiedossa :).
—————————————————-
Mekko löytyi muuten DPam:sta.