Vauvaviikko

Vauvan ensimmäinen viikko on nyt takana ja yksi asia on tullut selväksi. Vanhemmuus on pelottavaa. Epävarmuus kalvaa joka käänteessä. Kannattelenko vauvan päätä riittävästi, onko vaippoja vaihdettu riittävän usein? Miksei se nuku? Rähmiikö silmä sen takia, että olen vahingossa koskenut siihen, söikö se riittävästi?

Vauva sai lahjaksi muumimukin ja tarttui heti toimeen :D.

Unet on jääneet niihin väleihin kun vauvakin nukkuu ja joskus ei niihinkään. Onneksi minulla virtaa oksitosiinit, mutta mies saisi nukkua vielä enemmän. Olen kohtuullisen tyytyväinen siihen, että kämppä ei ole vielä ainakaan räjähtänyt käsiin ja pystyn käymään järkeviä keskusteluja ihmisten kanssa. Muutama järjetön tekstiviesti on tullut lähetettyä joihin olen saanut vastaanottajalta vastaukseksi pelkän kysymysmerkin. Mutta kaikkeenhan ei vaan voi pystyä.

Neuvolan terkkari kävi keskiviikkona kehumassa vauvaa ja me oltiin superylpeitä vanhempia kunnes tajuttiin, että niin, luultavasti suurin osa vauvoista on todella jänteviä ja hyvän värisiä ja virkeitä ja…Mutta hyvä mieli tuli. Huomenna mennään sitten itse neuvolaan.

Tiistai-iltana kävin viemässä roskat, että pääsin käymään ulkona vauvakuplasta. Se oli jännittävintä sitten vauvan syntymän ;D

Vauvan ekat ulkoilut teimme torstai-iltana, kun syntymäpaino oli saavutettu. Kävelimme n. 300 metrin lenkin. En uskaltanut työntää vaunuja kadun yli ja paniikki lymyili koko ajan kulman takana, mutta selvisimme kävelystä niin hyvin, että perjantaina tehtiin jo pidempi parin tunnin kävely paikalliseen Prismaan. Ulos pääseminen on todella tärkeää tälle äidille ja isille, joten sitä tullaan tekemään joka päivä. Niin ja äiti pääsi ostamaan normaalivaatekaupasta normaalikokoisen vaatteen. Ja luojan kiitos Lindexistä löytyi supersize imetysliivejä. Tissit ovat valtavat.

Imetys on muuten osoittautunut maailman parhaaksi painonpudotus menetelmäksi. En uskonut kun minulle sanottiin, että kyllä ne kilot sitten imettämällä lähtee. Kilojahan kertyi aikamoisesti loppuraskaudesta, joten niitä saa lähteäkin ihan rutkasti. En usko, että kahdeksan kilon painonpudotus viikossa olisi millään pussikeitolla mahdollista. Silti, omien vaatteiden käyttäminen saa vielä odottaa varmaan kuukauden verran. Olen mielestäni kantanut raskauskilot kunnialla, mutta kun vauva tuli ulos mahasta, kiloista tuli melko ahdistavia. Kai se on ihan luonnollista, että haluaa palata omiin mittoihinsa. Mitään laihista en silti meinaa aloittaa vaan suklaa maistuu edelleen (äidin paras ystävä aamuyön tunteina, kun nukutusta on takana 5 tuntia ja vauvaa ei vieläkään nukuta.)

Niin ja olen todella kiitollinen, että imteys lähti meillä käyntiin yli odotusten. Vauvalla on hirmuinen imemisvietti, joka alkoi heti synnytyssalissa jossa vauva oli ensi kertaa tilailemassa maitoa. Kotiin pääsyn jälkeen maitoa onkin tullut ihan rutkasti ja vauva on syönyt hyvään tahtiin.

Vauvan nukutukseen otetaan muuten ilomielin vinkkejä vastaan…

Voi tätä rakkauden määrää.