Kaikki loppuu aikanaan

Vauvan neljä ensimmäistä viikkoa ovat täyttymässä ja se tarkoittaa isyysloman loppua. Huomenna.

Tyynet merenrantakuvat ja vaunuesittelyt ovat vain hämäystä tässä postauksessa, oikeasti olen jo viikon elänyt pienessä pelossa siitä miten selviän kahden pienen kanssa kotona. Viime viikolla maitokin alkoi taas näyttämään hiipumisen merkkejä, mutta sain vyöhyketerapeutin ja vertaistuen avulla tehtyä korjausliikkeen niin, että baari näyttäisi taas olevan auki.

Hormonit sekoittavat välillä päätä niin, että itku on herkässä, päivät ovat olleet rytmittömiä ja yöt unettomia. Mietin miten voin jaksaa päivällä touhuta kaksivuotiaan kanssa samalla, kun yöimetykset ovat melkein tunnin välein ja oma pääkoppa vielä sekaisin, unettomuudesta, raskaudesta, synntyksen komplikaatoista ja imetyshormoneista?

Paras vihje kaikkien muiden seassa on ollut olla mahdollisimman rento ja antaa asioiden mennä omalla painollaan ja muistutus siitä, että tämä on vain ohimenevä vaihe ja jos lapsi katsoo muutaman jakson piirettyjä päivässä niin, että saa rauhan pysymään neljän seinän sisällä ja vauvan imetettyä niin ei haittaa. Tiedän, että tulevista viikoista ja kuukausista ei tule vanhemmuuden kukoistusaikaa vaan pelkkää selviytymistä.

Toivon vaan, että kelit pysyvät yhtä hyvinä ja puistoon pääsee ilman kuravaatteita ja kausipukuja mahdollisimman pitkään, että saan päivisin kahviseuraa kotiin, nukuttua edes joskus ja että miehelläni olisi nolla ylityötuntia tulevien kolmen kuukauden aikana. Toiveajattelua – tiedän, mutta jostain se pitää ihmisen haaveilla.

—————————-

Yllä on muuten muutama kuva meidän vaunuvalinnasta – tai oikeastaan minun. Kävin viime keväänä raskauspaniikkipäissäni vaunuostoksilla kertomatta miehelleni ja toin tuollaiset kotiin. Ollaan tykätty niistä todella paljon ulkonäön, koon ja liikkuvuuden puolesta. Ihannetilanne olisi, että vaunuissa olisi istuttu vierekkäin, mutta kerrostalomme rappukäytävä ei olisi tätä sallinut. Näillä siis mennään, Emmaljunga Super Vikingeillä.

Vaikka tuleva syksy jännittää niin yksi asia on muuten kuitenkin varmaa: niin kauan voi sanoa että on kesä, kun ulkona pärjää espat jalassa!