Väsyttää niin, ettei eteensä näe

Täällä menee jotkut päivät ihmeen pirteänä ja toiset väsystä sokeana. Kumma juttu, että väsymyksen määrä ei näytä olevan suhteessa siihen kuinka paljon edellisyönä on tullut nukuttua. Yleensä niinä päivinä jolloin on saanut enemmän unta väsyttää kaksi kertaa enemmän.

Näkö on mennyt sekä isällä että äidillä. Nostan tuhat kertaa hattua kaikille pientä vauvaa yksin hoitaville. Minulla onnekkaalla on täällä vauvan isä ensimmäiset kuusi viikkoa apuna, tai siis jakamassa hommat tasavertaisesti. Ei isä ole apu vaan ihan yhtä iso tekijä tässä perheessä. Saas vaan nähdä kuinka minun ja vauvan käy, kun isä palaa töihin elokuussa. Taidetaan jäädä pieruverkkareissa ja yöpaidassa olkkarin matolle makoilemaan.

Nyt tiedän mitä tuoreen äidin oksitosiinihumalalla tarkoitetaan. Vauva meni äsken nukkumaan ja äiti sai siivouskohtauksen. Enpä olisi ennen alkanut tähän aikaan siivoilemaan. Joskus sitä voi olla kiitollinenkin näistä hormoneista.

Huomenna mennään muuten neuvolaan, jossa kontrolloidaan vauvan paino. Saapi nähdä onko meidän ruokavalio-muutoksesta vielä ehtinyt olla mitään hyötyä. Omien mittausten mukaan paino ei olisi mitenkään hurjasti noussut, mutta pidetään peukut pystyssä. Itsellä alkaa olla jo mieli vähän maassa, kun mikään ei tunnu auttavan. Toisaalta vauva on vasta 2,5 viikkoa vanha, joten vielä ei heitetä rukkasia kehään. Ainakaan paino ei ole pudonnut syntymäpainon alle enää synnytyssairaalasta lähdön jälkeen. Vauvan isäkin on tainnut kulkea painokäyrien alareunassa, joten kaiketi geeneillä on myös tässä asiassa osuutensa.

Kävinpäs kesken blogin kirjoittelun tutkailemassa omaa neuvolakorttiani, jossa lukee syntymäpainona 3780g, ja kuukauden päästä neuvola on merkinnyt painoksi 3810 g, joten taitaa tulla yhtä lailla näistä geeneistä tuo painon hidas kertyminen. Hyvin sitä painoa onkin lähtenyt myöhemmin kertymään :D. Huh helpotusta!

Pupuvauva unilla isin tekemässä kapalossa : ).