Fit Mama osa 1.

Fat Mama goes Fit Mama -projekti edistyy hyvää vauhtia. Tällä viikolla on Zumbattu ja tänään alkoi vaunujumppa. Kuulun nyt siihen äiti-vaunu-letkaan, joka kiertelee asuinympäristöämme parijonossa vaunujen kanssa jumpaten.

Ensin vähän nauratti, kun lähdettiin letkassa kävelemään. Ajattelin, että no ihan hauskaa ajanvietettähän tämä. Hymy hyytyi ensimmäiseen pysähdykseen, kun alettiin tehdä nurmikolla vatsoja ja punnerruksia. Aah, mulla ei olekaan lihaksia. Aerobista pystyy tekemään helposti haihtuneillakin vatsalihaksilla, mutta tämä oli eri juttu. Seuraavan kerran hymy hyytyi toden teolla, kun alettiin tehdä askelkyykkyjä vaunuja työntäen. Miten joku voi tuntua niin hyvältä ja sattua samalla niin paljon?

Vaunuletka jatkoi matkaa viereisen päiväkodin ohi, jossa söpön näköiset leikki-ikäiset roikkuivat kiipeilytelineissä. Ajattelin, että kohta meidänkin söpö pikkuvauva on tuollainen leikki-ikäinen apina. Ajatukset pysähytivät, kun pikku-pojat alkoivat huutaa telineistä  ”hei vauvat, miksette te juokse!?”, ”ootteks te vauvat niin läskejä, ett te ette pysty juoksemaan?”, ”hahaa, vauvat on laiskoja!”. Varmaan arvaatte, että vähän nauratti :D.

Ajattelin, että vihdoin tunti alkaa loppumaan ja nyt varmaan enää verrytellään, mutta ei. Seuraavaksi vaunut parkkeerattiin varjoon ja äidit pistettiin juoksemaan edes takaisin ylämäkeä. Ohjaaja huusi jaksaa, jaksaa ja minä vaan toivoin, että vauva alkaisi huutamaan vaunuissa, että pääsisin lintsaamaan. Vaunuista ei kuulunut inahdustakaan (äidin ja tyttären välinen yhteistyö- ja avunantosopimus on täten irtisanottu.) Lintsasin silti ja juoksin ”varmuuden vuoksi” tarkistamaan, että vaunuissa on kaikki hyvin. Ohjaaja mulkaisi ja huusi ”jaksaa, jaksaa”.

Uusien vatsa- ja selkälihas kierrosten sekä punnerrusten jälkeen tunti alkoi vihdoin loppumaan. Lopputuloksena hikinen, pirteä ja energinen äiti. Kannattaa, suosittelen :D!