Koko perhe pedissä

Facebookissa on isien keskuudessa pyörinyt tällainen hauska kuva. Meillä on yleisimmin käytössä ”The Dog House” ja ”Booby Trap”, mutta tänä aamuna heräsin sellaiseen erikoisuuteen kuin ”H is for Hell”. Tosin sillä korjauksella, että en nuku selin vauvaa vasten vaan aina naama menosuuntaan.

Perhepeti nimenä oli kaukaisesti tuttu ja sana toi mieleen lähinnä hipit, vapaakasvattajat ja mitä niitä paheksuttuja ihmisryhmiä 80-luvulla olikaan. Kun Filippa syntyi, minulle oli itsestään selvää, että hän nukkuu meidän vieressä sängyssä. Itselleni ei tullut mieleen, että voisin vahingoittaa Filppua nukkuessani esimerkiksi kierähtämällä hänen päälleen, mutta isällä oli siitä kauhea pelko.

Lyhyen googlailun jälkeen löysin netistä hirveän määrän materiaalia, joka puhui vauvan vieressä nukuttamisen puolesta, mutta kovin vähän järkeviä syitä siihen miksi ei. Naistenklinikallakin kannustettiin ottamaan vauva viereen nukkumaan.

Tässä muutamia syitä miksi (näillä perustelin siis meillä kotona vauvan vieressä nukuttamisen):

• vauvalle on epäluonnollista olla/nukkua yksin
• yöimetykset sujuvat helpommin ja nopeammin, molemmat voivat jopa nukahtaa kesken ruokailun (tapahtui meillä useasti yösyötöillä, kun vielä imetin)
• äiti herää heti, jos vauvalla on jotain vialla (mikä voisi olla vialla? tutti putoaa on ollut meillä suurin yöllinen draama)
• vauvalla ja äidillä on sama valveuni/syväuni-rytmi, eli heräävät samoihin aikoihin
• vauvan vieressä nukkuvat äidit heräävät tutkitusti levänneempinä kuin vauvaa omassa sängyssä nukuttavat (tämä oli itselleni yksi tärkeimmistä argumenteista)
• kätkyt-kuoleman riski pienenee, sillä pienet vauvat eivät osaa vielä hengittää tasaisesti, joten vauvan nukkuessa vieressä vauva saa äidin hengityksestä helposti kiinni. Jossain jopa luki, että hengityksestä saisi kiinni patjan kautta…mene ja tiedä

Nykyään täällä on isäkin jo tottunut siihen, että Filppu nukkuu vieressä, eikä ”The Dog House” ole meillä enää kovin usein käytössä. Isä ryömii sohvalle nukkumaan lähinnä enää silloin jos (kröhm) äiti on aloittanut raskauden jälkeisen kuorsaus-konsertin tai vauva kitisee, ähisee, puhisee ja pyörii niin, että koko talo on hereillä. Öisin isän ja vauvan välissä on pieni peitto mytyssä varmistamassa isän mielen rauhaa.

Olin alunperin ajatellut, että vauva siirtyy kehtoon kolmen kuukauden ikäisenä, mutta…

Filppu on nyt kaksi ja puoli kuukautta ja edelleen kovin pieni. On ihanaa kun hän tuhisee vieressä, ja eihän nyt vauvaa voi vielä laittaa yksin kolhoon kehtoon nukkumaan ja-ja-ja…Luulenpa, että neljän kuukauden ikäsenä olisi parempi siirtyä kehtoon.

Kyllä, hyvä idea. Neljä kuukautta on juuri sopiva ikä kehdossa nukkumiseen ;D.

Miten teillä nukutaan vauvan kanssa?