Bébéjä ja uskon asioita
”Odota, hetkinen, odota, ole hyvä ja odota.” Tätä olen nyt hokenut vauvalle muutaman päivän. Samoin olen puhunut ja selittänyt asioita vauvalle niin kuin aikuiselle. ”Äiti tekee nyt ruokaa, joten voit hyvin odottaa hetken aikaa ja leikkiä itseksesi.” ”Filippa menee nyt nukkumaan ja nukkuu heräämättä syömään, koska äiti uskoo siihen, että Filippa osaa nukkua aamuun asti heräämättä syömään.” Olen saanut ihan hyviä nauruja näistä selostuksistani. Suosikkini on ehdottomasti ”kunnioitan sinua yksilönä ja erillisenä ihmisenä.”
Olen siis päässyt jonkun matkaa eteenpäin Kuinka kasvattaa Bébé-kirjassa, josta voitte lukea täältä. Suurin johtopäätös tähän mennessä on ollut, että yhdysvaltalais-vanhemmat joihin ranskalais-vanhempia kirjassa verrataan ovat hysteerisiä lapsen miellyttäjiä ja ranskalaiset taas johdonmukaisia, rentoja nautiskelijoita jotka kunnioittavat lastaan erillisenä ihmisenä ja uskovat siihen, että vauva ymmärtää kaiken. Siksi siis tämä vauvalle selostaminen kun koitan tehdä hänestä yöt läpi nukkuvaa Bébéä.
Kaikessa on kyse siis uskomisesta. Uskon, että vauvani nukkuu koko yön, jos ei tänä yönä niin sitten ensi yönä. Uskoin viime yönä niin kovasti, että kun lapausetin (odotutin, pahoittelut jos joku loukkaantuu tuosta kehittämästäni sanasta) vauvan ensimmäistä yösyöttöä niin kappas vain vauva ei enää herännyt toiselle yösyötölle.
Käytännössä homma meni niin, että kun vauva alkoi puoli yhden aikaan ähkimään maitoa niin seisoin pinnasängyn vieressä ja uskoin ihan pirun kovasti, että hän saa rauhoitettua itsensä takaisin unille. Uskoin ja odotin kaksikymmentä minuuttia joiden aikana vauva selvästi nukahtikin kerran, mutta heräsi sitten uudelleen ja vähän ajan päästä alkoi hillitön maitoitku. Itkun alkaessa hain maidon ja rauhoitin vauvan. Toiselle, aamuneljän syötölle vauva ei sitten heräänytkään vaan nukkui aamuun asti, ja mikä parasta heräsi silti yhtä hyväntuulisena kuin muinakin aamuina.
Alle puolivuotiasta ei kirjan mukaan saa huudattaa enkä itsekään olisi siihen äitinä vielä valmis, joten nyt odotutamme vauvaa. Jos ähkiminen, puhkiminen, pyöriminen ja maidon tarve menee yöllä siihen, että vauva alkaa itkemään, hän saa maitoa. Mutta jos vauva oppii itse rauhoittamaan itsensä ja nukahtamaan uudelleen hän oppii myös pärjäämään itse ilman maitoa. Sitä on odotuttaminen. Kirjassa tosin sanotaan, että öisin maidon odotuttaminen pitää oppia ennen neljän kuukauden ikää, sen jälkeen on vaihtoehtona ainoastaan huudattaminen. Bébé-raamatun mukaan yöheräämisten loppumisen pitäisi tapahtua kolmen onnistuneen yön jälkeen. Jos siihen on uskominen niin meillä pitäisi olla viikonloppuun mennessä yöt läpeensä nukkuva vauva.
Kirjan mukaan odotuttaminen opettaa vauvaa myös vanhempana kärsivällisemmäksi ja kasvattaa stressinsietokykyä. Mene ja tiedä mutta minä uskon meidän Filippaan ;D !
Lisää kirjasta taas kun olen päässyt vähän eteenpäin, sillä täällä on just nyt meneillään niin kova käsityövimma, että lukeminen kärsii. Heräsin nimittäin viime lauantaiaamuna klo 7.30 ja ryntäsin tiedätte kyllä minne ostamaan uutta ompelukonetta.
Ihana syksy <3