”Ai tää vai? Ei kun täähän on siis ainaki vuoden vanha jo…”

”Joo katos ton mä ostin jo silloin ku mä olin vasta raskaana. Siis siitä alesta sillon.”

”Ei, kun toi on niitä käytettyjä vanhoja vaatteita mitä mä sillon ostin siltä yhdeltä työkaverilta!”

”No toi on kyllä lahjaks saatu.”

”Ei, kun mummi osti ton sillon kun käytiin Prismassa ja sitte satuttiin käymään Lindexissä samalla.”

”Ja tän mä oon kyllä ostanu jo vuos sitte. Kyllä sulla on sitte huono muisti.”

”Eksä vai muista, tää on kyllä roikkunut tossa jo pari kuukautta, että en oo kyl ostanu mitään uutta vähään aikaan.”

Huh, alkaa selitykset käydä vähiin eikä toi mieskään enää (korostan enää) niin helpolla usko noita vedenpitäviä selityksiäni. Ja kaikkihan noi pitää paikkansa ainakin mitä vauvanvaatteisiin tulee…

Mä en sanois, että mulla on ongelma, mutta kun mä näin tän niin mä vaan ajattelin, että kyllähän nyt vauvalla pitää ensimmäisenä isänpäivänä olla uus hieno mekko. Eiks niin? Eikö? JOOOOO!