Ainahan se on mielessä

Sitä himoaa, sitä haluaa. On valmis pettämään kaikki läheiset ihmiset ja antamaan alkukantaiselle himolleen vallan. Kurkussa tuntuu pala. Kädet tärisee ja jalat vispaa.

Voisi valehdella miehelleen ja äidilleen. Piilottaisi paperit. Teeskentelisi, että nieleskelee sylkeä. Möisi vaikka oman mummonsa, jos vain saisi palan suklaata.

Huomenna on ensimmäinen suklaaton viikko takana.

—————————————————————

Törmäsin tänään tällaiseen.

Missä on oikeudenmukaisuus? Missä on armo? Miten joku voi olla noin nerokas ja keksiä Kindersuklaapiirakan? Ja miten minä löydän tuon reseptin vasta sen jälkeen, kun olen päättänyt olla vuoden ilman suklaata.

Suklaa <3