Ihanan ällöä partsilla.

Tervetuloa takaisin! Lily on nyt uudistunut enkä ole vielä ehtinyt perehtyä uusiin toimintoihin, mutta pikkuhiljaa ne selvinnevät ja näkyvät varmaan pieninä parannuksina ja hienosäätöinä täälläkin.

———————————————————

Lilyn ollessa huollossa on blogi pitänyt myös pientä taukoa ja sillä aikaa meillä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Suurin saavutus on ollut Filipan seisomiaann nousu ja tanssiminen ilman tukea. Siis ilman tukea. K-Ä-S-I-T-T-Ä-M-Ä-T-Ö-N-T-Ä. Vauvakirjaan tulee täten merkintä, seisoin ilman tukea kymmenen kuukauden ja seitsemäntoista päivän ikäisenä.

Kas näin se tapahtuu:

Suuren seisomaan nousun lisäksi, olen hölköttänyt useamman lenkin naama punaisena ja hammasta purren. Saldona yksi kymppi ja muutama lyhyempi n. viiden kilsan kierros. Tavoiteajaksi tulevalle kympille olen pohdiskelun jälkeen asettanut tunnin, joten tässä on vielä (hurjasti) tehtävää niille muutamalle treenille joita vielä ehtii. Ensi sunnuntaiha koittaa totuuden hetki.

————————————————————–

Näiden lisäksi parveke heräsi jälleen henkiin kun istutimme parvekekukat. Auringon aiheuttamissa hempeyspistoksissa laatikoihin päätyi ainoastaan vaaleanpunaista. Ällöä vai ihanaa? Itse sanoisin, että ällön ihanaa.

Laatikoihin on istutettu kehäkukkaa, tuulilatvoja, pelargnonioita ja lobeliaa. Lattialla seisoo pari kuukautta vanha hortensia joka pääsi paremmille laitumille olohuoneen pöydältä.

Hyvää viikonlopun jatkoa ja illalla lisää juoksusta!