I’ve been haired!

Kerrankin blogissani on jatkuvuutta. Jos muistatte niin aloitin hiuskriiseilyn marraskuussa heittämällä ikuisesti raidoitetun tukkani päälle vaaleanruskeaa kotiväriä, joka osoittautui tummanruskeaksi. Kuljin larppausreuhkassa muutaman kuukauden, seuraten samalla Merkkarin ihanaakin ihanampia hiusinspiksia ja keräsin rohkeutta lähteä jälleen kerran kampaajan tuoliin.

Tiedättekö sen tunteen kun lähdet kampaajalta ja hiukset on ihan ok, mutta sinulle jäi olo, ettei siitä kuitenkaan tullut sellainen kuin olisit halunnut. Maksat kampaajalle, hymyilet ja sanot ihanaa kun on taas vähän pirteempi tukka. Pirteämpi tukka my ass, menet kotiin ja -tuttaa.

Noh, Merkkarin tuolissa ei todellakaan tullut sellainen olo. Minua kuunneltiin, pyysin ideoita –> sain ideoita, tarkistettiin uudelleen, että oliko tämä nyt sitä mitä haluttiin ja ruvettiin hommiin.

Kunnon bloggaajina meillä ei kummallakaan ollut kameraa mukana, joten kännykkä palveli näissä kuvissa. Huomaatteko muuten, että hiukseni näyttävät vihreiltä? Ikävä kyllä kuva ei valehtele. Lienee syy sitten kotivärissä tai alta pilkottavissa tuhkanvaaleissa raidoissa – hiukset olivat loisteputkivaloissa vihreät. Yöh. Lisäksi latvat olivat kuivat ja tukka liian pitkä ollakseen minkään näköinen.

Ja sitten niistä tuli tällaiset. Täydellinen pituus, ja ihana väri. Pohjalla/tyvessä on väri, joka on todella lähellä omaani.

Kevään tullen lähdemme lisäämään vaaleaa raitaa niin, että saan kesäksi vähän vaaleampaa ilmettä. Iloisin olen kaikesta, mutta ennen kaikkea siitä, että minulle jäi huippuhyvä fiilis!

——-

I’ve been haired! Merkkarin blogin löydätte täältä, ja jos vaikutuitte niin menkää ihmeessä katsomaan mitä ihanaa teidän hiuksista voisi tulla.