Meillä valvoo…

Tähän aikaan aamusta meillä valvoo vain minä ja nämä kaksi kaveria.

Loppuraskaus on osoittautunut unettomuudeksi, turvotukseksi ja kohtuuttoman aikaisiksi herätyksiksi. Tänään herätys kävi klo 05.00, mikä on jo paljon parempi verrattuna kahden päivän takaiseen 04.00 herätykseen. Luojan kiitos äippärillä voi nukkua päiväunia, tai ainakin yrittää nukkua päiväunia.

Ihmisten kehotukset ”nuku nyt säästöön, kun vielä voit”, tuntuu lähinnä surkuhupaisilta.

Toinen kehotus ”nauti nyt yksinolosta, kun vielä voit” on turha. Silloin kun päätimme mieheni kanssa, että haluamme lapsen olimme omasta mielestämme nauttineet yksin ja kaksinolosta riittävästi. Siitä asti elämä on ollut sen kolmannen odottamista. En minä halua enää nauttia yksinolosta. Eikä sitä yksinolemista voi kerätä säästöön nyt, kun haluaa jo jotain ihan muuta, kuten yöherätyksiä, kakkavaippoja ja itkuja.

Mutta jotain hyvääkin tästä herätyksestä tuli, sain vihdoin siirrettyä blogini Lilyyn ja se tuo lisää jännitystä elämään.