Miten siinä sitten kävi?
Viikonloppu tuli ja meni. Näin äitiyslomalaisena se tarkoittaa minulle vapaata perjantai-lauantaiyön syötöistä ja pitkää unta aamulla, sillä mieheni päätti vauvan synnyttyä omia lauantaiaamut itselleen ja sehän sopii minulle : ).
Filippa aloitti viikko sitten vauvauinnin ja minulla oli ikävästi sattunut samaan aikaan käynti vyöhyketerapiaan. Siispä Filippa ja isi läksivät kaksistaan ensi-uinnille. Eräs äiti oli ihmetellyt miten mieheni oli vauvan kanssa yksin uimassa. Mieheni oli tyynen rauhallisesti todennut, että me annetaan aina lauantaisin äidille vapaata. Pitää paikkansa <3. Tänä lauantaina pääsin mukaan hengailemaan altaan reunalle ja kyllä jännitti. Kaikki meni kuitenkin pieniä (lue: sydäntä särkevän kamalia, luissa ja ytimissä tuntuvia itkuraivareita) suihkuraivareita lukuunottamatta erinomaisesti.
———————————————————
Filippa sai viikonloppuna pitkällisen pähkäilyn tuloksena myös sen takin. Kävin perjantaina paikan päällä katsastamassa DPam:n kirahvi-takin, mutta jäin epäröimaan hintaa.
Tänään meillä oli vieraana Filipan serkku, jolla oli todella söötti toppatakki. Me copycatit kävimme sitten ostamassa suosituksesta samanlaisen, mutta valkoisena. Takki löytyi Zarasta ja maksoi reilusti alle 30 euroa, joka oli minulle kipuraja vauvan takista. Takki on vielä kokoa isompi, joten sitä voi käyttää koko talven.
—————————————————-
Äidin hiuskuontalo koki myös viikonlopun aikana pienen päivityksen. Pähkäilin pitkään sijoitanko himoitsemiini laadukkaisiin talvikenkiin, koska olen kävellyt nykyiset kenkäni puhki vai painunko kampaajalle unelmieni hiusten perässä. Tällä kertaa valitsin kengät.
Harmittaa pirusti puhki kuluneiden kenkien puolesta sillä ne eivät olleet sieltä halvimmasta päästä ja olisin mielelläni käyttänyt niitä vielä ensi syksynäkin ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Pöh ja pyh vaan Vagabondille, kyllä kengät saisi kestää pidempään kuin neljä kuukautta. No nyt sijoitan sitten ihaniin talvikenkiin joissa on niin paksu pohja, että luulisi kestävän.
Joka tapauksessa hiuksille kävi kymmenen vuoden tauon jälkeen näin:
Juurikasvu on tummentunut vuosien mittaan yhä enemmän ja raskauden jälkeen se on ollut jo melko lähellä mustaa. Viime kerralla kampaaja suostui pitkin hampain laittamaan vaaleita raitoja ja suositteli siirtymään tummempaan väriin. No minähän tottelin, mutta päätin tehdä toteutuksen tällä kertaa itse. KÄÄK! Väri vaatii pientä totuttelua, eikä missään nimessä ole se vaaleanruskea jota pakkauksessa luvattiin, mutta sehän oli tiedossa jo etukäteen…onneksi ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään.
Yksi viikonlopun kohokohta oli muuten Dallasin uusin jakso. Mä olen nii-in ikävöinyt juonittelevaa, ketkua JR Ewingia ja nyt niitä on kaksin kappalein, mahtavaa!
Hyvää sunnuntai-illan jatkoa tämä juoksee nyt katsomaan onko Filippa jo unten mailla.