Oksitosiinissa
Kaverien keskellä on hyvä köllötellä.
———————————————
Olin sunnuntaina babyshowereissa. Taisivat olla toiset vauvakutsut joissa olen ollut. Tulevan vauvan mummi piti todella liikuttavan puheen, jossa puhuttiin siitä miten tärkeää äidin on pitää huolta itsestään. Minulle huolenpito itsestäni on aikaa ystävien kanssa, vitsailua, naurua ja keskustelua muusta kuin lapsista… tai sinkkuystävien treffielämän analysointia heidän kanssaan…tai että pääsen silloin tällöin pyörähtämään kaupungilla yksin tai lasten kanssa… tai että voin juoda aamukahvin vauvan kanssa kaksistaan, kun mummi vie Filipan muskariin… tai että kotona on siistiä, enkä menetä sotkun takia järkeäni.
Aika pieniä asioita, mutta täältä neljän seinän sisältä katsottuna suuria. Ne virkistävät mieltä enemmän kuin yksikään hieronta tai kampaajalla käynti.
Olen huomannut niin kuin varmaan moni muu kahden lapsen vanhempi, että toisen lapsen jälkeen on helpompaa päästä irti silloin tällöin. Lähteä ilman vauvaa kaupungille tai istumaan iltaa ystävien kanssa. Ne pelot ja epämääräiset ahdistukset joita esikoisen vauva-aika oli täynnä ovat minimissä. Toki toisenkin kanssa tulee huolestumisia ja side on vähintään yhtä vahva, mutta järki on pysynyt päässä huomattavasti paremmin. On helpompi luottaa siihen, että vauva pärjää kun on nähnyt esikoisen kasvavan iloiseksi ja luottavaiseksi taaperoksi.
Odotukset kahden lapsen kanssa kotona olosta eivät olleet korkealla, mutta mitä pidemmälle viikot ja kuukaudet kuluvat sitä varmempi olen päätöksestäni, että Filippa ei mene päivähoitoon niin kauan kun olen kotona. Vaikka äidillä pinna välillä kiristyy ja uhmiksella maitolasit lentelevät seinille niin tuntuu, että pärjäämme silti hyvin. Koitan muistuttaa itselleni joka päivä, että tuo kovin vanhaksi itsensä ajatteleva kaksivuotias on tosiaan vasta kaksivuotias.
Ja sitten…
Kyyneleet kirposivat silmiini tänään kun kävimme yhdessä vessassa ja siinä potan äärellä, kun autoin pikkuiselle pöksyjä jalkaan sain kuulla ”Äiti, minä rakastan sinua aina” ja takertuvan halauksen polviini.
Mä en kestä. Ihana rakas.
Tämän hieman sekavan kirjoituksen pointti taisi olla, että oikeastaan en tarvitsekaan tällä hetkellä muuta kuin nuo pikkuiset ympärilleni ja silti pysyn ihan järjissäni. Siinä on riittävästi huolenpitoa toistaiseksi.