Out of (home) office!

Hui kun on tullut laiminlyötyä blogia, mutta sille, kuten kaikelle muullekin löytyy aivan järjellinen selitys. Olen nimittäin tästä viikosta lähtien virallisesti opintovapaalla. Blogia tiuhasti seuranneet varmaan muistavat kuinka oli ”hieman” ahdistunut viime syksynä ja talvena kotona olemiseen ja pieneen toimettomuuteen. Ei niin etteikö tuossa lapsenhoidossa olisi puuhaa, mutta jotain omaa tekemistä ja vielä järjellistä tekemistä piti kehittää. Mietin vimmatusti koko talven, että mitä se sitten olisi mitä mä voisin tehdä? Menisinkö takaisin töihin? No en missään nimessä. Halusin ehdottomasti olla vielä vähän aikaa Filipan kanssa kotona – ainakin osa-aikaisesti.

Joulun jälkeen suunnitelmat olivat selkeät ja helmikuussa alkoi sopivasti haku kouluihin. Siispä hakemusta täyttäämään –> pääsykokeeseen ja tuloksia jännittämään. Vihdoin kesäkuussa postiluukusta tipahti ilmoitus, että sinut on hyväksytty. KLUPS! Eihän tässä näin pitänyt käydä! No iltalinjallehan mä hain ja mies on valmis joustamaan töiden kanssa, joten kouluun siis.

Seuraavaksi selvitin tuet, että jospa tällainen hoitovaapaalainenkin voisi saada myös opintotukea. No voisihan joo, ja jos vielä täyttää vaatimukset niin voi hakea aikuiskoulutusrahaa joka on 60% palkkatuloista. Vaude!! No sitä hain, koska saatan juuri ja juuri täyttää vaatimukset. Ensin pitäisi vaan ilmoittaa töihin ja anoa opintovapaata. Ja siis anoa opintovapaata johonkin aivan muuhun koulutukseen kuin omaan ammattiin. Jännityksellä odotettiin vastausta ja yllätykseksi pari viikkoa sitten sähköpostiin saapui hyväksytty opintovapaa seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.

Siispä olen nyt virallisesti opintovapaalla. Opinnot eivät tosin olleetkaan iltakoulua vaan ihan päivisin (mikä tuli tuossa maanantaina puolelle kurssilaisista yllätyksenä) mutta maailman ihanimman mummin ansioista voin käydä kolmesta vaaditusta läsnäolopäivästä ainakin kahtena koulussa ja kolmaskin pyritään järjestämään jotenkin. Vaatii ehkä pientä akrobatiaa, mutta laitetaan onnistumaan niin, etten jää ihan hirveästi jälkeen. Filippa on siis äitini hoidossa kaksi päivää viikossa ja yhdeksi jätetään sosepurkin kanssa kotiin. No ei kai nyt sentään!

Vielä jännätään siis tuota yhtä hoitopäivää ja sitä saanko aikuiskoulutustukea vai kidunko hoitorahalla ja opintotuella. Täysi suunnanvaihdos siis omalla työuralla, mutta pitkään haaveiltu ja erittäin tervetullut.

Kahden vuoden kuluttua olen virallisesti suorittanut Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon ja valmistunut ompelijaksi. Jee-jee-jee-jee! Unelmia kannattaa lähteä toteuttamaan, niistä saa ihan hirveästi virtaa : ).