Kaksikuukautinen
Meidän pienempi kuin pienen pieni -vauva täytti maanantaina kaksi kuukautta. Olen eilisiltana käynyt Filipan ja vauvan pieneksi jääneitä vaatteita läpi kirpparia varten ja nieleskellyt kyyneleitä. Ei enää pientä vauvaa meille, tämä oli tässä. En voi kuvitellakaan enää käyväni läpi uutta raskautta ja muutenkin nyt tuntuu siltä, että meidän perheen lapsiluku on täysi. Olen kyllä kuullut, että perheissä joissa on kaksi tyttöä saattaa jossain vaiheessa tulla pieni tarve kokeilla josko sittenkin vielä saisi sen pienen pojan. Mutta ei, meidän perheen elämä on nyt alkanut täysilukuisena.
Vauva-aika kakkosen kanssa on ollut erilaista, ei ehkä raskaampaa, koska minusta se oli yhtä raskasta Filipankin kanssa. Mitään ylitsepääsemätönstä tässä ei kuitenkaan ole ollut, vaikka auttava kädet ovatkin nyt olleet vähän vähemmässä kuin silloin pari vuotta sitten. Silti minulla on joka päivä hyvä olla ja tuo pieni on jostain kehittänyt itselleen unirytminkin. Meillä ei ole ollut yhtään yövalvomista flunssaöiden lisäksi vaan vauva nukahtaa yöllä aina saman tien imetyksen jälkeen. Yöimetyksetkin tapahtuvat melkein kellon tarkkaan. Väsynyt kuitenkin olen sillä niin kauan kun yöllä pitää imettää, niin kauan silmäpusseja kerätään lattianraoista.
Filippakin on jaksanut tässä mukana aika hyvin, ainoa miinus on välillä vanhempien melko kireä pinna, josta Filippa näyttää saavan ikävä kyllä osansa silloin tällöin. Uhmaikäinen ja vauvan väsyttämät vanhemmat kun eivät ole ne parhaat parit. Silti me yritetään tsempata Filipan kanssa ja antaa pienelle halauksia, kehuja ja omaa aikaa niin paljon kuin vaan voidaan. Tasapainoilu on ehkä se vaikein asia tässä vaiheessa.
Nukkumisjärjestelyt ovat menneet vauvan myötä myös uusiksi. Meillä on siirrytty kahden makkarin järjestelyyn. Mieheni ja Filippa nukkuvat lastenhuoneessa ja minä ja vauva makkarissa. Näin olemme ajatelleet, että osa perheestä saa nukuttua edes kohtalaiset yöunet. Siitä miten saamme tilanteen normalisoitua ei ole aavistustakaan.
Tällä hetkellä vielä jatketaan selviytymisvaihteella, eli kuljetaan mahdollisimman monessa asiassa siitä mistä aita matalin.
———————
Ja sitten jotain täysin sekopäistä. Huomasin, että sängyssä on samat lakanat kuin Filipan kasteilmoituksen kuvassa ja se sama mekkokin näyttäisi olevan tuolla kaapissa…ja-ja-ja-ja:
Vuoden sekopäisin mutsi -palkinto myönnettäköön minulle!
Tack och adjö.
