Minulla on tuollainen termosmuki.

Se on myös virallinen joulumukini, jonka sain mieheltäni tuolla Berliinin reissulla. Olin pari viikkoa aiemmin ostanut miehelleni joulumukin sillä tarkoituksella, että itsekin saisin joulumukin.

Aiemmin kun asusteltiin Etelä-Helsingissä toinen toistaan ihanampien kahviloiden ympäröimänä, kävelin joka aamu työmatkalla ostamaan itselleni aamulatten. Jossain vaiheessa kun piti alkaa säästää häitä varten ja tajusin kuinka paljon 3,90 euroa x 254 (työpäivät vuodessa) tekee, aloin käyttää marketista ostettua termosmukia ja tekemään lattet kotona mukaan ennen töihin lähtöä.

Elämä tuli vieläkin valoisammaksi kun sain tylsän marketti-mukin tilalle tuon ihanuuden, joka on jälleen alkanut kulkea mukanani näissä nykyisissä kiirelähdöissä.

No tikusta asiaan. Blogin nimikin viittaa jotenkin etäisesti siihen, että r-a-k-a-s-t-a-n kahvia. Meillä on jo kauan sitten luovuttu suodatinpussikahvista ja niin kauan, (lue: kunnes Filippa päättää muttaa pois kotoa) kun saan kerättyä miljoonat kasaan ja hankittua Juran monitoimi-avaruusteknologia-kaikenkeittävän-ja-jauhavan espressokoneen. Niin kauan meillä juodaan mutteripannukahvia.

Tämän nimi on Jura Impressa Z7 Aluminium. Ihana. Täydellinen. Paras.

Vaikka useimmat kahvipapuja myyvät kaupat mielellään jauhavatkin pavut niitä ostaessa meille kahvikoneittomille valmiiksi, niin ajattelin kuitenkin lähitulevaisuudessa täydentää meidän keittiötä tällaisella.

Sen nimi on Nivona Cafe Grano 130. Ihana nimi, kuulostaa niin kehittyneeltä ja hienolta. Pakko saada!

—————————————————————

Elekääkä ehdotelko niitä kapselikoneita. Mä en kestä ajatusta siitä, että yhtä kahvikupillista varten tulee sellanen määrä roskaa. Meillä sitä tulis ihan kamalasti. Rakkain terveisin,  tänään kestovaippailun aloittanut vauvan aiheuttamasta ekokatastrofista kriiselijä.