Teini-ikäisenä paras ystäväni harrasti yksinäisiä yöllisiä kävelyretkiä pimeälle Hietaniemen hautausmaalle. Pidin häntä hulluna, kaikella rakkaudella. Hietsun hautausmaa on ihan erilainen kuin muut Helsingin hautuumaat, siellä on todellista kauhuleffa-latausta öisin kun ikuisuuden vanhat hautakivet kohovat kesäyönä kivimerenä eteen. Olen juuri ja juuri kolmen henkilön porukassa uskaltanut kävellä sen läpi aamukolmelta kesäauringon noustessa ja silti tuntenut kylmiä väreitä selkäpiissä. En tietenkään usko haamuihin, mutta…en ikinä suostu katsomaan kauhuleffoja, nukkumaan ilman valoja jos olen yksin, tai kävelemään pimeässä metsässä. Lempijuhlaani Halloweenia odotellessa siis.

No nämä kuvat eivät ole Hietsun hautausmaalta vaan Malmilta, joka on tullut minulle tutuksi pienestä tytöstä lähtien. Malmin hautausmaa ei ole koskaan ollut pelottava vaan aika kaunis niin kesällä, syksyllä kuin talvellakin. Kävimme viime viikolla tyttöjen ja äitini kanssa viemässä kukat isovanhempieni haudalle ja samalla poimimassa tammenterhoja Filipalle. Siellä olisi voinut viettää pidempäänkin aikaa ja tallustella ympäriinsä, mutta päiväuniaika tuli tällä kertaa vastaan.

Oli muuten aika kirpakka keli, mutta uusilla kengillä kelpasi tallustella. Nauratti kun menimme keskiviikkona muskariin ja kolmella muulla äidillä oli saman merkin kengät jalassa. Taitavat olla syksyn äitikenkähitti nuo Ten Pointsit.