Otsikko selvinnee myöhemmin, lue siis eteenpäin.
————————————————————-

En ole sillain hirveesti tavannut julkkiksia, mutta suurimpia hetkiäni vähäpätöisessä elämässäni joita olen hehkuttanut ovat olleet seuraavat: Pierce Brosnan Lontoossa Knightsbridgessa aivan tavallisena sunnuntaisena syysaamuna kävelyllä vanhempiensa kanssa. Oli muuten tosi lyhyt mies ja tosi pitkä tukka. Vaikka vaikutus ei ollutkaan kovin mahtipontinen, olen tavannut sanoa, että James Bond käveli minua vastaan. On sekin jotain.

Ja sitten oli se, kun Green Parkissa (jälleen Lontoon aikoina) sen pikkuisen joen yhdellä ylimenosillalla seisoskeli Rimakauhua ja rakkautta  (Cold Feet -tietääkö kukaan enää edes tota sarjaa?) starba David, siis se petturimies Robert Bathurst. David näytti ihan itseltään eli siltä Davidilta, joka se oli telkkarissakin ollut. Se oli mulle vähän suurempi kohtaaminen kuin tuo James Bond.

No sitten oli yksi tapaus joka olisi itseltäni mennyt ihan ohi, mutta tarkkaavaisena mieheni piti huolen, että tämäkin bongaus viedään kotiin asti. Se tapahtui häämatkamme Venetsia-etapilla kolme vuotta sitten, kun kultturelleina ihmisinä joita olemme, suunnistimme eräänä iltana klassiseen konserttiin yhteen kaupungin vanhoista kirkoista. Ja mitä mieheni vanhat silmät näkivätkään!?

Tuossa kirkossa:

Tuossa konsertissa joka oli 22.8.2011:

Tuolla eturivissä:

Istuskeli Emma Watson silloisen pahis-poikaystävänsä kanssa, josta ihan kirjoiteltiin ainakin OK- ja Hello-laatumedioissa.

Oikeasti tämä ei ole minusta yhtään vitsikäs asia, mutta sainpas ainakin huomiosi. No miksi kerron tästä nyt? Koska tänään on kansainvälinen tyttöjen päivä, ja jos olet elänyt umpiossa etkä ole vielä kuunnellut tätä puhetta:

niin tee se nyt. Emma Watson puhui YK:ssa muutama viikko sitten He for She -kampanjan tiimoilta solidaarisuudesta ja ennen kaikkea feminismistä ja mielestäni vielä ihan osuvasti. Mitään mullistavaa tai syväluotaavaa siinä ei ole, mutta se on pirun hyvä muistutus siitä miksi kaikkien tulisi olla feministejä sukupuoleen katsomatta ja ajaa naisten ja erityisesti tyttöjen asiaa.

Mielestäni ihmisoikeusasioista puhuminen ja niiden eteen toimiminen, oli se sitten mielenosoituksissa, lahjoittamalla tai niistä puhumalla on meidän etuoikeus ja sellainen oikeus johon jokaisen tulisi tarttua. Kaikki eivät niin voi tehdä. Varsinkaan tytöt, jotka pakotetaan naimisiin jo kymmenen vuotiaina tai tytöt jotka eivät koskaan pääse kouluun tai tytöt jotka joutuvat siepatuiksi, raiskatuiksi ja ihmiskaupan uhreiksi ennen kuin heidän kuukautisensakaan ovat edes alkaneet.

Tänään on kansainvälinen tyttöjen päivä ja siksi olisi syytä myös käydä lukemassa näitä raportteja Planin Koska olen tyttö -sivustolta. Ei minulla sen enempää tästä. Pari vuotta sitten taisin kirjoitella täällä samasta aiheesta jos kiinnostaa käydä lukemassa Mekselin tarinaa.
——————————————

Otsikko lainattu Planin sivuilta täältä.