Vauva syntyy ja nappaa heti synnytys-salissa rinnasta kiinni. Vauva kotiutuu ja maitoa nousee urakalla. Imetys lähtee hyvin käyntiin, vauva viihtyy rinnalla tuntikausia.

Neuvola tulee kotikäynnille ja toteaa, että paino ei ole noussut riittävästi, on kuitenkin noussut. Alkaa viikottainen painokontrolleissa juoksu. Paino nousee 90-140 gramman viikkotahtia.  Silti neuvolasta käsketään antamaan lisämaitoa aina imetyksen jälkeen. Vanhemmat tottelee.

Rintamaito alkaa tyrehtymään. Äiti pumppaa, pumppaa ja juo alkoholitonta olutta säilyttääkseen oman maidon tuotannon. Vauva alkaa hylkiä rintaa, pullosta kun tulee niin helposti ja paljon. Käyttöön otetaan rintakumi niin, että vauva saisi edelleen äidin maitoa. Vauva imee hyvin rintakumilla ja maito alkaa taas nousta. Äidillä on haaveena vielä palata täysimetykseen. Neuvolan terkkarin mielestä rintakumi on ok ja lisämaitoa on edelleen annettava. Vauva on koko ajan virkeä ja hyvinvoiva. Vauva kasvaa pituutta keskikäyrällä, samoin pään ympärys kulkee keskikäyrällä. Paino nousee hitaasti, mutta varmasti.

Sitten alkaa kakkalakkoilu, tai oikeastaan vauvan kakkavälit muuttuvat kahdeksasta kerrasta päivässä n. 3-4 päivän väleihin. Painokontrollissa paino nousee 200g kuudessa päivässä. Äiti ja isä huutavat ilosta. Neuvolassa ollaan tyytyväisiä. Lääkärin mielipide on, että pääasia kun on syntymäpaino saavutettu.

Viikon päästä tulee äidin jälkitarkastus. Äiti käy varmuuden vuoksi punnitsemassa vauvan. Paino -100g viikossa. Neuvolan toinen terkkari käskee imettämään taukoamatta ja jättämään korvikkeen pois. Myös rintakumista on pyrittävä eroon. Äiti tulee neuvolasta ja imettää viisi tuntia putkeen.

Stressi-taso 110. Hyvä-äiti fiilis 0. Hämmennys 110.

Siirrytäänkö yksityiseen neuvolaan vai jatketaanko hämmentävien neuvojen kuuntelemista?