En tiedä uskaltaako tätä vielä sanoa ääneen, mutta kaikki panikointi ja huoli siitä, että elämä vaikeutuisi miehen palattua töihin on osoittautunut parin päivän kokemuksella turhaksi. Tuntuu, että nyt kahden kanssa arki sujuu jopa helpommin kun tietää mitä vauva tarvitsee ja milloin ja osaa reagoida asioihin järjellä eikä paniikilla, niin moni asia hoituu kuin itsestään. Nyt pitää todella koputtaa puuta ja toivoa, että arki jatkuu tällaisena. Ollaan pysytty käsittämättömän hyvin rytmissä ja koti on säästynyt turhilta sotkuilta ja sekoamisilta. Itsekin olen ollut täysin zen ja lapset myös. Ihan kuin tämän talon ylle olisi laskeutunut jokin taikaviitta. Ehkä tämä on nyt se kupla joka jäi vauvan synnyttyä kokematta <3.

Meidän pieni vastasyntynyt täyttää huomenna jo kuukauden. Siinä missä Filipan kanssa aika tuntui matelevan on uuden vauvan kanssa aika juossut aimo harppauksin eteenpäin. Pikkuinen on jo ihan oikea vauva eikä enää vastasyntynyt, hänellä on selkeitä valveillaoloaikoja ja tänä viikonloppuna alkaa hänenkin osaltaan päivän rytmittäminen pienten rutiinien avulla jotka aloitimme Filipankin kanssa kuukauden ikäisenä. Ne rutiinit joihin sain aikoinaan vinkit Filipan kummitädiltä auttoivat rauhoittamaan illat ja saamaan vauvan nukkumaan samaan aikaan kuin automaatista joka ilta. Toivotaan että päästään samaan rytmiin nytkin.

Sainpas muuten tänään aamupäivästä toteutettua ensimmäisen virallisen sisaruskuvan joka pääsee makuuhuoneen seinälle. Isosisko oli superylpeä kun sai pitää vauvaa sylissä ja vauvakin näyttää kohtuullisen rauhallisesta…takaraivossa ehkä pieni pelko 😀

Että tällaista täällä, pumpulia, sateenkaaria ja ällösydämiä!