It’s a set (x2)

Viime viikkoon on kuulunut lääkärikäyntejä, päivystystä ja lepoa. Tuntuu kohtuulliselta, että vihdoin helteet alkaa helpottaa ja laskettuaika lähestyy viikko viikolta. Toivoa on, että joku päivä tässä vielä poksahdetaan.

Koska olen tällä hetkellä melko sidottu tänne kotioloihin olen fiilistellyt kaikella mahdollisella neljän seinän sisältä löytyvällä. Listaan kuuluvat luonnollisesti Netflixistä edelleen Candlefordin postineiti, hyvät lehdet,  Äitikortti-kirja, joka on jostain syystä jäänyt lukematta, mutta sain sen kaupanpäällisiksi paikallisesta kierrätysryhmästä. Suosittelen ehdottomasti, jotain muuta kuin äiti-uhoa vaihteeksi. Ja sitten on ollut pikkutytön vaatteiden pesua ja laatikoiden järjestelyä.

Tähän päivään tein blogiin pari vaatesettiä ihasteltavaksi, ehkä enemmän lähinnä itseäni varten, mutta voihan näistä olla jotain iloa teillekin.

Mitä lasten vaatteisiin tulee, meillä ostetaan sekä uutta että vanhaa, paljon alennusmyyntiaikaan ja aika usein myös varastoon odottamaan kasvua. Esikoisen kanssa pukeutuminen menee useimmiten käytännöllisyys edelllä, mutta silti koitan välttää pelkkään trikooseen pukemista, että välillä olisi jotain muutakin päällä. Tosin kaksivuotiaalla alkaa olla jo omaakin tahtoa siitä mitä puetaan päälle, joten ihan kaikkea ei saa enää menemään läpi. Ehkä siksikin on ihanaa päästä taas vauvan kanssa vähän pukeutumaan!

P8094072.jpg

Yllä olevan setin farkut ja paita löytyivät alkukesästä Benettonin alesta. Neuletakki ja Converset ovat taas esikoiselta perittyjä.

P8094074.jpg

Pehmeäpohjaiset kengät huusin second handina eBaysta n. 2€ (!), sammarit Kappahlin Newbieta, body Zarasta ja neule Name Itistä.

Eli tällaista tekemistä keksin tälle päivälle. Loppuraskauden odotus on kyllä k-i-r-j-a-i-m-e-l-l-i-s-e-s-t-i pelkkää odotusta. Mitähän kevyttä puuhaa sitä seuraavaksi keksis? Jädeä ja kirja vai jädeä ja telkka?

Muoti Oma elämä Päivän tyyli

Tunnustuksia: Bailando

Tiedättekö ne autoilijat jotka laulaa hoilottaa auton ratissa huolimatta siitä onko liikennevaloissa vai ei. No minä kuulun niihin. Keskustelin ystäväni kanssa joskus viime syksynä autolaulannan etiketistä ja siitä että jos haluaa säilyttää naamansa niin kannattaa tyytyä lauleskelemaan vatsan kautta kun pysähtyy ruuhkassa liikennevaloihin.

No siinä oli ensimmäinen tunnustus.

Toinen on tämä biisi.

SIIS KYLLÄ! Ensinnäkin se on Enrique ”luomi” Iglesiasta ja toiseksi mulla ei ole hajuakaan miten noi sanat menee, joten hoilailen aika kovilla desibeleillä autossa I WANNA BE CONDIGGOO, UU-UNA NOOCHEEE-LOOOO!!! BAILANDOO!!

Ja ainoa sijaiskärsijä on syntymätön lapseni, voi raukkaa.

Suhteet Oma elämä Höpsöä