Unettomien öiden suunnitelmia
Viime viikonloppuna täällä täytettiin kaksi vuotta, lapsena ja äitinä. Lapselle annan kympin viimeisen kahden vuoden suorituksesta ja itselleni hyvä kasin, ottaisin ysin, jos olisin jättänyt kerran vahingossa sanomatta, että mörkö tulee jos ei nuku päikkäreitä. Se oli elämäni yksi huonoimmista hetkistä raskausväsymyksen sekaisissa tunnelmissa, kun yritin nukuttaa lasta päikkäreille. Tästä kokemuksesta ollaan kuitenkin ehkä jo selvitty ja uudet vanhempainmokailut odottaa!
Lapsen toiveena synttäreille oli mansikkakakku ja kynttilöiden puhallus, toiveet oli aika helpot toteuttaa ja yllä näette suoritukseni ihan ensimmäisestä lapsen synttärikakusta. Tein valmispohjaan – siitäkin pieni miinus vanhemmuuslistaan. Herkullista se silti oli.
Ihan oikeita sukulaissynttäreitä vietettiin jo aiemmin, koska mennyt juhannus ja kesälomat veisivät oikeana synttäriviikonloppuna vieraat mennessään ties minne lomille. Synttärit osuivat tietenkin sellaiselle viikolle, kun minulla yllättäen nousi verenpaineet kattoon ja sain kolme päivää lepomääräystä. Yhdellä puhelinoitolla sain isäni onneksi hoitamaan ruokatarjoilut ja toisella leipomon leipomaan kaksi herkullista kakkua. Kaikki meni hyvin, paitsi että olin yhtä sekaisin kuin silloin aikanaan omissa häissä. Itkin kun lapsi puhalsi kynttilöitä ja illalla oli tyhjä olo.
Loistavana asiana todettakoon, että Filippa rakastaa täytekakkuja ja harkitsen niistä meille jo yhteistä harrastusta ehkä sitten muutaman vuoden päähän. Harrastustoiminta tullaan toteuttamaan reissuilla Keski-Euroopan runsaana notkuviin kakku- ja kahvisalonkeihin.
Näiden kakuntäyteisten ajatusten voimalla selviän ehkä tulevan syksyn koitoksista ja turhista aamuviiden herätyksistä, kun muu perhe vielä nukkuu. Loppuraskauden unettomat yöt ovat saapuneet.
