Hymyy-hymyy-HYMYY!
Meillä oli helppo joulukorttivuosi viime vuonna. Mallina toimi alta puolivuotias joka ei kääntyillyt, vaikka vääntyili kylläkin. Pienellä kutituksella ja naurattamisella siitä sai irti aika hyviä hymyjä, eikä se hirveästi karkaillutkaan. Tänä vuonna kaikki oli toisin. Järjestin Filipan kanssa kaksi kotikuvaus-sessiota ja muka-ajattelin, että hyvä siitä tulee. Ei tullut, mutta hauskaa ainakin. Kuvat toimivat joten kuten koneella loppun asti kirkastettuina ja muokattuina minikokoisina, mutta korttikoossa olivat aika hervottoman huonoja. Siis laadullisesti.
———————————————–
Malliin olin kyllä tyytyväinen, vaikka paikallaan se ei suostunut kovin montaa sekuntia istumaan. Itseni tunsin lähinnä ääliöksi huutaessani karmea tekohymy päällä ”hymyile äidille, ihana kulta, hymyy-hymyy-hymyy, NYT HYMYY!!!” Ens vuonna ammattilaiselle, makso mitä makso. Alan vaikka heti säästämään.
Kortit ostettiin siis valmiina kaupasta ja kuvat teetettiin erikseen mukaan, käsittelemättöminä.

Ai, niin ja joo. Tonttu tekee hampaita, joten kieli on missä sattuu, hymy sentään pysyy.
Kiitos kaikille ihanille jotka jaksoivat käydä tirkistelemässä blogissa tämän pienen selittämättä jääneen tauon aikana. Syksyllä alkoi koulu ja täytin pyöreät kolmekymmentä vuotta. Samaan aikaan tapahtui myös ikäviä asioita joiden johdosta päätin pitää taukoa kaikesta mikä tuntui ylimääräiseltä. Blogi joutui harmi vaan siihen ylimääräisten laariin. En tiedä käynkö noita ikäviä tapahtumia läpi täällä blogissa vielä joku päivä, mutta nyt ainakin tuntuu siltä, että haluan vain iloa elämään enkä jaksa murehtia menneitä. Täällä sitä siis ollaan eikä pois lähdetä kulumallakaan!
Nyt blogi tekee paluun meidän syyskuisen Pariisin matkan kuvien säestämänä. Matka oli synttärilahja minulle ja aivan täydellinen sellainen, koko perhe nautti täysin siemauksin syyskuisesta lämmöstä, kaupungin käsittämättömän monista leikkipuistoista ja tietenkin shoppailusta.

