Siksi juoksen

ma.jpg

Juoksin viikko sitten lauantaina vahinkokympin, tai oikeastaan leijuin lenkkipolulla puolimetriä jalat ilmassa kymmenen kilometrin ajan. Kaikki oli loksahtanut kohdalleen, askel oli kevyt, mieli katossa, ei väsyttänyt, keli oli raikas ja musiikit kohdillaan. Niinpä tuli ylämäki, tuli alamaki ja lenkkari rullasi eteenpäin. Korvissa pauhasi Snowpatrolin nostalginen Just Say Yes ja tajusin, että tän on oltava se Runners High, josta olen kuullut puhuttavan.

The Gossipin soidessa korvissa tulin vihdoin lenkkipolulla siihen kohtaan, josta pitäisi kääntyä oikealle ja jatkaa kotia kohti, mutta käännyinkin vasemmalle ja tein vielä kolmen kilsan kierroksen. Kohta tulin jälleen koti-risteykseen, mutta tällä kertaa jatkoinkin suoraan eteenpäin. Fiilis oli mäntyjen latvojen tasolla ja jatkoi pilviin. Jos juoksu olisi huumetta niin olisin juoksunarkkari.

allyl.jpg

– and running.

Kotona mittasin juuri juoksemani lenkin ja matkaa oli kertynyt 10,2 kilometria. Ensimmäinen kymppini pitkiin aikoihin, vuosiin jos tarkempia ollaan. Tarkoituksenani oli ollut heittää pieni PK-lämmittely lauantai-illan kunniaksi, mutta päädyinkin yhdelle elämäni parhaista lenkeistä.

Tajusin, että tämä on se miksi juoksu on mun laji. Usein se on raskasta ja vaatii henkistä ja fyysistä taistelua, mutta kun se tuntuu hyvältää se tuntuu mielettömän hyvältä.

Lisättäköön, että kaikki neljä lenkkiä tuon flown jälkeen onkin olleet yhtä tuskaa. Pidän peukkuja ja varpaita ristissä, että saisin edes pienen annoksen tuota ihanaa ainetta myös ensi sunnuntaina Mutsien kympillä. Tulevan viikon juoksusuunnitelmaan kuuluu maanantaina yksi lyhyt PK (peruskestävyys) lenkki n. 5 km, keskiviikona yksi pitkä lenkki n. 10 km,  ja perjantaina vielä parin kilsan lämmittelylenkki.

pullo_0.jpg

Saimme valita Siggiltä juomapullot nesteyttämään meitä juoksukoitokseen. Itse valitsin sporttipullon, johon olen yllättäen tykästynyt todella paljon. Sprottinokan ansiosta pulloa ei tarvitse kallistaa vaan nokasta imastaan vesi suoraan nassuun. Korkissa on eri säätöjä joilla sen voi sulkea tai laittaa vaikka pesu-asentoon. Pidän.

Suhteet Oma elämä Liikunta Ajattelin tänään

Ihanan ällöä partsilla.

Tervetuloa takaisin! Lily on nyt uudistunut enkä ole vielä ehtinyt perehtyä uusiin toimintoihin, mutta pikkuhiljaa ne selvinnevät ja näkyvät varmaan pieninä parannuksina ja hienosäätöinä täälläkin.

———————————————————

Lilyn ollessa huollossa on blogi pitänyt myös pientä taukoa ja sillä aikaa meillä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Suurin saavutus on ollut Filipan seisomiaann nousu ja tanssiminen ilman tukea. Siis ilman tukea. K-Ä-S-I-T-T-Ä-M-Ä-T-Ö-N-T-Ä. Vauvakirjaan tulee täten merkintä, seisoin ilman tukea kymmenen kuukauden ja seitsemäntoista päivän ikäisenä.

Kas näin se tapahtuu:2013_05_17.jpg

Suuren seisomaan nousun lisäksi, olen hölköttänyt useamman lenkin naama punaisena ja hammasta purren. Saldona yksi kymppi ja muutama lyhyempi n. viiden kilsan kierros. Tavoiteajaksi tulevalle kympille olen pohdiskelun jälkeen asettanut tunnin, joten tässä on vielä (hurjasti) tehtävää niille muutamalle treenille joita vielä ehtii. Ensi sunnuntaiha koittaa totuuden hetki.

————————————————————–

Näiden lisäksi parveke heräsi jälleen henkiin kun istutimme parvekekukat. Auringon aiheuttamissa hempeyspistoksissa laatikoihin päätyi ainoastaan vaaleanpunaista. Ällöä vai ihanaa? Itse sanoisin, että ällön ihanaa.

P5178521.JPG

Desktop40.jpg

Laatikoihin on istutettu kehäkukkaa, tuulilatvoja, pelargnonioita ja lobeliaa. Lattialla seisoo pari kuukautta vanha hortensia joka pääsi paremmille laitumille olohuoneen pöydältä.

p5178518_0.jpg

Desktop39.jpg

Hyvää viikonlopun jatkoa ja illalla lisää juoksusta!

Suhteet Sisustus Oma elämä Ystävät ja perhe