Jalanliikuttajat lenkkipolulle

Kansainväliset juoksulehdet (muistaakseni ainakin joskus vuonna 2007) listaavat vuosittain parhaita juoksubiisejä ja antavat tarkkoja ohjeita siihen mikä tahti musiikissa tulee olla ollakseen täydellinen juoksuun. Minulla on vähän eri kriteerit kuin noilla lehdillä ja ne ehkä sopivat paremmin tällaisen kaltaiseni wannabe-juoksijan iPodille.

Listasin teillekin muutaman kriteerini sekä lisäksi tämän kevään ehdottomat jalanliikuttajat joista muutama on kyllä jo vuosien takaa. On hyvä muistaa, että juostessa radiokin käy, koska lenkkarit jalassa antaa helposti anteeksi kamalimmankin renkutuksen. Esim. Madonnakin voi olla ihan ok, kunhan se vaan saa sykkeen nousemaan oikealla tavalla.

 

 

Tämä on tässä, koska mieheni väittää sen olevan kaikkien juoksubiisien äiti ja hän vaatimalla vaati, että se saa myös maininnan.

Tärppejä juoksumusiikin valitsemiseksi:

1. Listalla tulee olla nopeatahtista sekä rauhoittavaa musiikkia.
2. Nopea musiikki on tarkoitettu lenkin alkuun, loppuun ja keskelle varmistamaan, että jalka nousee asfaltista.
3. Rauhoittava musiikki on sitä juoksun vaihetta varten, jolloin vain nautit olostasi ja annat jalan rullata. Sitä kutsutaan myös Flowksi ja se on melko harvinainen tila tällaiselle harrastelijahölkkääjälle, mutta olen kuullut, että sitäkin joskus vahingossa tapahtuu.
4. Juoksumusiikin ei tarvitse välttämättä vastata ihmisen todellista musiikkimakua. Toisin sanoen, älkää lähettäkö minua Mordoriin alla olevan listan perusteella (tai siksi, että yllä solvasin Madonnaa ja listallani on silti Nicky Minajia.)
5. Juoksumusiikin tarkoitus on saada jalkaa toisen eteen mahdollisimman nopeasti, basson, aggression tai sen takia että biisi on vain niin hyvä.
6. Juoksumusiikki vastaa hyvin usein sitä mitä seduloissa soitetaan, oikeastaan juoksumusalistaksi kävisi hyvin, useammankin sedulan tai Amarillon soittolista.
7. Sekaan kannattaa järjen säilyttämisen vuoksi soluttaa myös omia suosikkeja.

Vauhtia-PRKL-lista:

The Ark: It Takes a Fool to Remain Sane (aina ekana listalla)
The Ark: One of Us Is Gonna Die Young
Kleerup with Lykke Li: Until We Bleed
Kleerup feat Robyn: With Every Heartbeat
Scissor Sisters: Comfortably Numb
Scissor Sisters: I don’t feel like dancing
Robyn: Dancing On My Own
Robyn: Be Mine (new version)
LMFAO: Sexy And Know It
LMFAO: Party Rock Anthem
David Guetta: Titanium
Rihanna: Diamonds
Lady Gaga: Just Dance
Lady Gaga: Born This Way
Lady Gaga: The Edge of Glory
The ting tings: That’s Not My Name
Maroon 5: Moves Like Jagger
Nicki Minaj: Pound The Alarm
Nicki Minaj: Super Bass
Jennifer Lopez: On The Floor
George Michael: Too Funky

On-the-flow-, tai  kaadun-just-maahan-lista:

Fun.: We Are Young
Alicia Keys: This Girl’s On Fire
Fun.: Some Nights
The Pierces: We Are Stars
Yelle: Ce Jeu
Florence + The Machine: You’ve got the love
The Knife: Heartbeats
Beyonce: Halo
Au Revoir Simone: All or nothing

Listan saa ottaa vapaasti käyttöön tai herjata kommenttiboxissa. Olisi myös kiva kuulla mitkä biisit saa teidät liikkeelle?

Hyvinvointi Liikunta Musiikki Höpsöä

Mutsien kymppi ja inhotreenaus

Treenaus Mutsien kympille on käynnistynyt ja se on pistänyt ihmettelemään sitä miten olen aiemmin voinut jaksaa juosta pidempiäkin matkoja, kun tällä hetkellä kymppikin tuntuu haastavalta. Raskauden ja yleisen laiskottelun jälkeen lähtötilanne on huono, mutta minulla on uskokaa tai älkää takanani jopa muutama puolimaratoni ja yksi Naisten kymppi. Noista matkoista on ikävä kyllä vuosia ja kiloja, joten hirveän pitkälle ne eivät enää tänä keväänä enää kanna.

284_20238570668_1745_n.jpg

Juoksijaurani huipulla Rovaniemellä 2008. Aika ei ollu huippu, mutta fiilis oli mieletön ekan puolikkaan jälkeen.

Jotain on kuitenkin jäljellä ja se on inhotreenaus. Kun aloin joskus 2000-luvun puolivälin aikoihin harrastushölkkäämään kehitin itselleni metodin päästä lenkillä mäet ylös ja juostua aina sille seuraavalle lyhtypylväälle. Nimesin sen inhotreenaukseksi. Kuulun siihen ihmislajiin, jotka eivät saa puhtia kehuista ja hurraa huudoista vaan silkasta itseinhosta ja verenmausta suussa. Hoin jatkuvasti lenkillä ollessani itselleni sellaisia asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa. Kuulostaa hirveältä, mutta se toimi. Sitä on inhotreenaus.

Pettymyksekseni (?) huomaan pehmentyneeni itseäni kohtaan näiden kuluneiden vuosien varrella niin paljon, että en ole enää saanut kiinni tuosta inhotreenauksesta. Ärsyttää, kun en saa ruoskittua itseäni eteenpäin vaan hyssyttelen päässäni samalla, kun silmissä siintää pullat ja skumppalasit. Treenin jälkeen on sellainen olo, että olisin helposti pystynyt parempaankin. Ärsyttävää.

Mutsien kymppi-ryhmän keskusteluissa muiden bloggaajien kanssa tuli esiin fakta, joka oli päässyt itseltäni unohtumaan. Siinä vaiheessa kun tuntuu siltä, että on antanut kaikkensa eikä jalka enää nouse metriäkään niin jäljellä on vielä vaikka kuinka paljon paukkuja. Ne pitää vaan osata löytää ja hyödyntää.

Nyt yritän kaivaa itseäni ylös tuosta hyssyttelysuosta, löytää ne viimeiset voimavarat ja tehdä parhaani tulevalla kympillä. Olen päättänyt, että jatkossa kymppi ei saa olla tavoite vaan normilenkki.

Treeni jatkuu ja ensi viikolla on tiedossa oikeaa juoksutietoutta, kun käymme tapaamassa juoksuvalmentajaa Esport Areenalla.

Tiedossa verta hikeä ja kyyneleitä.

——————————————————————-

Myös juoksumusa-listaa on päivitettävä joten laitan teille oman listani viimeistään alkuviikosta.  Luvassa ainakin tätä:

 

 

Oi jospa jostain löytyisi noi videon alussa näkyvät glitteriset-pastellinsävyiset-leopardi-lycra-trikoot juoksuhousuiksi.

Suhteet Oma elämä Liikunta Ajattelin tänään