Kärräsimme lauantaina Filipan hoitoon ja kirjasimme mieheni kanssa itsemme sisään Helsingin Glo Hotelliin. Tavoitteena oli pitkän talven jälkeen totaalirentoutuminen, nautiskelu, kaupunkilomailu (ilman ulkomaanmatkaa), hyvä ruoka ja muutama lasi viiniä. Tavoite toteutui satakertaisesti ja kotiseudun kaupunkilomailu onnistui yli odotusten.

Oikeasti taustalla on vielä eilen illalla jalostunut ideamme siitä, että vietämme jatkossa kaikki merkkipäivämme yhtenä viikonloppuna vuodesta. Vuosipäivät, hääpäivät, kihlajaispäivät ja tapaamispäivät vietetään kaikki samaan aikaan, maaliskuun toisena viikonloppuna, kerran vuodessa. Näin vältytään jatkuvalta lahjojen ja kaikenmaailman vuosipäivien ostamis->unohtamis->syyllisyysrumbalta. Vietimme ensimmäistä megavuosipäiväämme vauvateknisistä syistä Helsingissä.

Kirajuduttuamme sisään hotelliin, suuntasimme Kappeliin kuohuvalle. Ikävä kyllä alkoholi on välttämätön rentoutumiskeino minulle, kun joudun viettämään useamman tunnin erossa Filipasta. Onneksi kaksi lasia kuohuvaa riitti rentoutumiseen sillä muuten olisi ehkä rappioelämä edessä, jos joka kerta joutuisi vetämään lärvit kun Filippa menee hoitoon.

Aurinkoinen pakkaspäivä tarjosi parastaan kotiseututuristeille ja tarkastelimme kaupunkia uusin silmin. Turistitunnelmaa saattoi kuitenkin vähän latistaa se, että shampanjaa ostaessamme tiskillä kysyttiin S-etukorttia. Mistä lähtien Kappeli(kin) on ollut osa S-kolhoosia?

Kappelin baari oli täynnä aitoja turisteja, joten tunnelma nousi nopeasti ja pääsimme nauttimaan toistemme seurasta ja huonoista vitseistä.

Kuohuvien jälkeen odotti illan kohokohta, illallinen ravintola Postresissa, joka sekin täytti ja ylitti kaikki odotuksemme. Ruoka oli suussa sulavaa, herkullista, yllätyksellistä ja maistuvaa. Palvelu oli luonnollista, asiantuntevaa ja ystävällistä. Ei mitään lisättävää.

Alla keittiön alkupalatervehdys.

Kirjekuoresta löytyi illan menu, joka piti omalta osaltani sisällään kampasimpukkaa, taimenta, kuhaa ja maa-artisokkaa.

Kolmen tunnin, yhden viinipullon ja neljän ruokalajin jälkeen pääsimme vielä ystäviemme kanssa nautiskelemaan heidän häämatkatunnelmia ja viinejä. Hotelliin sänkyyn kaaduimme uupuneina ja tyytyväisinä jo ennen puolta yötä. Kuinka keski-ikästä, mutta silti nii-in ihanaa.

Aamulla heräsin hotellissa kellonsoittoon ja häätyttelin mieheni aamupalalle, jonka jälkeen lähdimme juoksujalkaa näkemään Filippaa. Mummilassa meitä oli vastassa iloinen vauva, jolla ei tainnut olla tieotakaan siitä ikävästä mikä äidillä oli ollut viimeiset 18 tuntia. Ihana lapsi.

Ah, ihanuutta! Tätä lisää ensi vuonna.