Minä bloggaaja, sinä suuryritys. Mitä meillä voisi olla yhteistä? Miten voisimme auttaa kestävien elämäntapojen levittämisessä? Onko mahdollista, että suuryritys voisi hyödyntää bloggaajien yhteisöjä ja lukijoita kestävien elämäntapojen levittämiseen ja samalla vaivihkaa itsekin hyötyä siitä? Voiko bloggaajan ja yrityksen yhteistyö päästä eteenpäin pelkästä tuotesijoittelusta ja arvonnoista kohti jotain merkityksellistä?

Nämä kysymykset takaraivossa ja innostunut kiilto silmissä olimme puolentoista päivän ajan seitsemän bloggaajan, Demos Helsingin ja Fazerin voimin suunnittelemassa tulevaisuutta.

Tavoitteena on keksiä uusi normi, eli uusi normaali –kuului aloituspuheenvuoro. Rima on alhaalla, mutta tavoitteena ei ole enempää eikä vähempää kuin se, että maailma pitää saada muuttumaan.

Syvälle hautautunut yhteiskunta-aktiivi minäni koki uuden heräämisen ja pukluvaatteet lensivät nurkkaan, kun lähdimme eilen aamulla kohti tuntematonta. Perillä kokoushuoneessa istui muiden joukossa kolme äitibloggaajaa hoo-moilasena, kun Demos Helsingin superihmiset aloittivat taantuneiden aivojemme myllytyksen.

Lähiömutsi ja fillaribloggaaja ideoimassa. Keskellä paimentaa Demoksen Roope.

Ensimmäiset oivallukset olivat jokseenkin naiivin sympaattisia. Ilmoitin olevani kestävän kehityksen kannattaja, mutta minua kiinnostaa enemmänkin naisasia ja kehitysmaat. Lisäksi tykkään mennä massan mukana, mutta tunnen olevani vähän parempi kuin muut, koska poden kuitenkin huonoa omaatuntoa toimiessani kestävien elämäntapojen vastaisesti.

Öööö -kuinka typeräksi ihminen voi tuntea itsensä tuollaisen kommentin jälkeen? Onneksi paikallaolijat eivät huomauttaneet, että kuules kun luodaan kestäviä elämäntapoja, niin se vaikuttaa läpi ja kauttaaltaan myös kannattamiini asioihin. No se pöly pyyhittiin aivoista nopeasti ja muiden ajatusten jalostaminen käynnistyi.

Syntyi idea ketjureaktiosta, jolla saadaan ihmiset syömään terveellisemmin ja paremmin. Eli niin, että lautasella on vähemmän jo kertaalleen pureskeltua tavaraa, enemmän kasvista, eikä se ole pihvin muotoinen päästöpommi. Ideaa jalostettiin eteenpäin, nukuttiin yön yli ja hiottiin vielä vähän. Lopulta se esiteltiin Fazerin edustajalle ja jäätiin kuulemaan kommentteja.

Kunhan idea on jalostettu kauneimmaksi ja resurssit kunnossa (pitäkää peukkuja!), niin jaan sen tänne teille ja pyydän teidät mukaan paremman sekä kestävämmän ruoan nauttimiseen.

Lavastettu?

Sillä välin palataan takaisin eilisiltaan…

…hörppiessäni siideriä illalla kahdeksalta saunan takkahuoneessa, minut oli imetty kuiviin. Ajatukset ja ideat olivat paperilla ja pää aivan tyhjä. Mietin, että jos tästä tulee jotain niin olen osa jotain merkityksellistä.

Kirkkaimpana kuitenkin loisti tunne siitä, että olen edelleen älyllinen ihminen. Ihanaa! Nuhjuisesta äitibloggaajasta on oikeasti edelleen tuottavaksi tekijäksi ja jopa uuden luojaksi. Tämä oivallus veikin sitten aivan toisiin sfääreihin ja takaisin naisverkosto-asioihin joiden parissa touhusin muutama vuosi sitten.

Intoa puhkuen tulin takaisin kotiin ja päätin ryhtyä hommiin. Malttamattomana ihmisenä jotain on pakko saada aikaan heti, jonka johdosta meinaankin laitttaa hautaamani naisverkoston rattaat jälleen pyörimään.

Pelottomat äitibloggaajat kestävien elämäntapojen asialla. Oikealta Vasemmalta minä, Lähiömutsi ja Puutalobabyn Kristaliina.

Yhteenvetona todettakoon, että muutos on yllättävän helppoa ja minulla on edelleen aivot päässä, jeah!

———————–

Nyt kuitenkin te voisitte vastata tai kommentoida seuraaviin kysymyksiin:

1. Seuraisitteko bloggaajaa kohti kestäviä elämäntapoja, jos hän toimisi suunnannäyttäjänä?
2. Lähtisittekö mukaan lempibloggaajanne järjestämään tilaisuuteen?
3. Olisitteko valmiita itse viemään kestäviä elämäntapoja eteenpäin?
4. Onko tässä mitään järkeä?