Neljän vuoden unohdus ja lieventävä asianhaara.
Kuvasta saa jo varmaan pienen vihjeen mistä tässä kirjoituksessa on kysymys. Minulle ja miehelleni tuli lauantaina täyteen neljä ihanaa yhteistä vuotta, joiden kunniaksi sain kauniin kukkakimpun. Aika on kulunut hitaasti, mutta paljon on ehtinyt tapahtua.
Tänä vuonna minä kuitenkin unohdin meidän vuosipäivän. En unohtanut-unohtanut sillä lailla, etten olisi muistanut ollenkaan, koska muistin sen vielä torstaihin asti. Sitten ilmeisesti heräsin perjantaiaamuna muisti pyyhittynä siitä kohtaa missä lukee muista vuosipäivä ja jatkoin päivää ihan niin kuin mitä tahansa normaalia ei-merkkipäivä-viikkoa. Tuli lauantaiaamu, joka on minun virallinen saan-nukkua-pitkään-aamu. Heräsin pitkiltä uniltani ja hyppäsin suihkuun valmistautuakseni ystäväni pojan ristiäisiin.
Suihkusta tullessani mieheni ja Filippa tulivat kukkakimpun ja ihanan aamiaisen kanssa kotiin ja minä ajattelin, että olin vaan ollut niin ihana vaimo että sain kukkia. Mutta ei! Minä olin ollut maailman surkein vaimo, eli sellainen joka unohtaa vuosipäivän-vaimo!
Minä siis todella unohdin. Olen unohtanut kaksi sovittua tapaamista ystävieni kanssa kuluneen kuukauden aikana. Olen unohtanut mennä muskariin. Olen unohtanut kirjoittaa blogia. Olen unohtanut tehdä ruokaa ja syödä. Olen unohtanut avaimet kolme kertaa lukkoon ja sulkenut oven perässä. Nämä unohdukset ovat olleet inhottavia, mutta inhottavin unohdus oli tämä viimeisin.
Äitiysloma on todella tehnyt tehtävänsä. Tulevalla viikolla aion kirjoitta kaikki sovitut asiat, merkkipäivät, syntymäpäivät, muskarit, ja vähänkään tärkeät asiat kännykän kalenteriin muistiin. Sovittu, kättä päälle, voita väliin ja avain pusikkoon! En enää ikinä meinaa unohtaa meidän vuosipäivää. EN IKINÄ!
Kiitos ja anteeksi rakas. Olet ihanin aviomies päällä maan!
—————————————-
Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että miehelläni oli viime viikolla syntymäpäivät ja minä ostin meille synttärilahjaksi lennot Kööpenhaminaan! Jee! Me mennään kesällä Köpikseen. Maailman paras kesäkaupunki evööööör!! Siis ikinä! Siis Köpikseen! Matkalle! Jouduin panttaamaan tätä tietoa kuukauden päivät ja oi kuinka ihanaa on vihdoin päästä suunnittelmaan matkaa yhdessä. Jess, olen edes hyvä synttärilahja-vaimo. Tästäpä siis myös tulossa blogkirjoitus, joka on jo melkein valmis, mutta jonka unohdin muokata lopulliseksi.
