Kuka arvaa missä oltiin tänään?

Vietettiin mieheni isyysvapaan päättymistä ja mun herkuttelujen lopettamista. Tarkoitan överi-possuttelu-herkuttelujen. Ei ihmisen tartte joka päivä herkutella, ei edes joka viikko.

Personal trainer oli vähän pettynyt viimeisen kolmen kuukauden tuloksiin ja iski sellaisen ruokavalion eilen sähköpostiin, että oksat pois. Tai siis herkut pois. Ja kaikki muu. Jäljelle jää sähköinen keittiövaaka, kaurahiutaleet, raejuusto, rahka, kana, kasvikset, kala, marjat ja vähän pastaa ja perunaa. Kaikki gramman tarkkuudella seuraavat kolme kuukautta. Huoh.

Uuden vuoden lupaukseni suklaattomuudesta muuttui siis kertaheitolla, mutta ei se mitään. Itse olen näihin kiloihin panostanut ja nyt panostan niiden tiputtamiseen. Yhteensä 15 kg pudotus vielä siis edessä.

No mutta tänään herkuteltiin näillä. Kuvia räpsittiin Nokian N9:llä pimeässä Sushi Barissa, joten niistä tuli vähintään mystisen näköisiä.

’

Monen mielestä majoneesi-sushi ei ole sushia. Entäs tuo jokirapu-tilli-valkosipuli-kylmäsavulohi-nigiri sitten…?

—————————————————————–

Olimme koko perheen voimin aamupäivällä neuvolassa, sillä Filippa sai viisikuukautis-rokotukset kuukauden myöhässä. Filpukalta pääsi itkut, muttei yhtään niin kovat kun äidillä, kun rokotusten päätteksi meidän neuvolan terkkari kertoi olevansa raskaana. Noloa minulta. Lopuksi puolipakotin terkkarin vielä halaamaan itseäni. Mikä siinä on, että aina kun kuulee jonkun (lue: kenen tahansa) olevan raskaana, alan itkeä pillittää. Pitää lopettaa se.

Sushilla Filppunen oli silmin nähden pettynyt kun tajusi, ettei saakaan herkullisen näköisiä värikkäitä susheja, vaan pelkkää sosetta purkista.

Loppua kohden riemu taas ratkesi ja jostain syystä pöydällä pukeminen oli älyttömän hauskaa.

Hyvästi herkut. Opettelen nyt pitämään rasvattomasta rahkasta.