Parhaat vinkit huonoon vanhemmuuteen!

Nyt minä tiedän miksi tämä hysteerinen vaistovanhemmuus-juttu ei oikein tempaa minua mukaansa, vaikka kaikkeni olen yrittänyt. Sen on kehittänyt joku miespsykologi 50-luvulla sodan jälkeen syntyneille lapsille ja niiden äideille.

Sen jälkeen kun hormoonihuurut jäivät ja aloin tulla taas täyspäiseksi ihmiseksi, ymmärsin, että ei vauvaa oikeasti ole pakko kantaa liinassa tai repussa, vaikka afrikassa niin tehdäänkin. Ja siellä siihen on ihan hyvät syytkin.

Tajusin myös, että äidin ei ole pakko-pakko-pakko imettää jos maitoa ei tule, vauva huutaa nälkää ja äiti itkee huonouttaan. Meillä on onneks muutakin maitoa, joka vahingoittaa lasta huomattavasti vähemmän jos ollenkaan kuin se väkisin imettäminen. 

Vai käännetäänkös tämä sittenkin toisinpäin? Syyllistäminen kun on paljon hauskempaa.

Siispä tässä teille parhaat vinkit huonoon vanhemmuuteen:

Olette vauvaa hylkiviä itsekkäitä vanhempia jos ette nuku vauvan vieressä perhepedissä. Se on nimittäin hyvän äitiyden normi ja mittari. Meilläkin sitä muutama kuukausi harrastettiin sillä seurauksella, että äidin selkä oli aivan jumissa ja mies joutui nukkumaan sohvalla kun olisi muuten ollut pelosta hereillä koko yön. Ajatelkaa, että jotkut raukat vauvat nukkuu ihan yksin ja sikeästi omassa huoneessaan. Sehän on vähintään heitteillejättö!

Vauvan on sitten pakko käydä vauvauinnissa, muskarissa ja leikkiä kehittävillä leluilla. Tai leikkiä puisilla leluilla. Tai leluilla jotka on tehty jostain luonnonmateriaalista ja andien huipulla asustavien vuohien luista – jotka ovat syöneet pelkkää luomurehua koko elämänsä. Muovilelut on niin rumia ja kamalia, että niillä leikkivistä lapsista tulee korkeintaan bussikuskeja.

Äitiyspakkauksen retrovaatteiden käyttö on myös pakollista siksi, että äitiyspakkaus on niin ainutlaatuinen ja ylistetty, vaikka suurin osa niistä vaatteista onkin todella rumia ja hassun mallisia.

Äläkä muuten osta vauvallesi vaatteita. Älä ainakaan niitä epäkäytännöllisiä mekkoja. Tai toppapukua. Pitäisi katsokaas vaan niitä äitiyspakkauksen kledjuja käyttää tai sitten vähintään kirppikseltä ostat. Mutta että ihan uusia ostat. Ja niin paljon vielä! Kyllä minä sanon, että vähemmälläkin pärjäis. Sitten jos on pakko ostaa niin osta nyt sentään sukupuolineutraaleja.

Joo ja sitten jos teillä ei ole rytmiä niin olette ihan kamalan huonoja, että koittakaa nyt etsiä jokin rytmi. Edes niillä puupalikoilla! Niin siis herätäänkö teillä vielä öisin syömään!?

Ja miksette te syötä vauvallenne luomusoseita ja tee niitä kaikkia itse ja lisää jokaiseen soseeseen vähän avocadoa ja gojimarjoja? Ja hitto jos ette sormiruokaile! Vauva menee siinä ihan pilalle eikä sitten aikuisena osaa yhtään kontrolloida syömistään ja maailmanloppu kolkuttelee ovella.

Älkääkä ostako tai antako jouluna yhtään lahjaa, vauvat ei nimittäin sellaisia tarvitse. On se kamalaa kun lapset hukutetaan lahjoihin. Jos ostatte lahjoja niin sitten pitää ainakin olla kotimaista, luomua, käytännöllistä ja jotenkin simppelin coolia, että kelpaa. Lapset tarvitsee vain rakkautta ja kodin, kaikki muu on vain vanhempia varten.

——————————————————

Jeh, että sellasta. Luin joulukuun Oliviaa tänään ollessani Helsinki Day Spassa hieronnassa ja siitä se kaikki sitten lähti. Tosi hyvä juttu tästä vanhemmus-hysterista johon jokaisella on jokin mielipide. Antoi paljon apuja pyristellä eroon näistä vanhemmuuden normeista. Ei se oikeasti ole voinut olla näin vaikeaa ja paheksuttua aina, eihän?

Alla muuten kamalan huonolla vanhemmuudella pilattu puolivuotiaani hymyilee onnellisena mummolassa saatuaan pulkan joululahjaksi. Niin nuori ja jo niin pilalla. Kamalaa!

pc244898.jpg

Filippa sai muuten hirveän kasan vaatteita joululahjaksi eikä yhtään kehittävää lelua! Kamalaa!

Suhteet Ystävät ja perhe Hyvä olo Ajattelin tänään

Uutta rytmiä elämään.

Kaikki alkoi siitä kun istuimme ystäväni kanssa kaksi ja puoli vuotta sitten vastavuokratun asuntomme lattialla. Kämpässä ei ollut vielä mitään. Ainoastaan liesituulettimen valo. Meillä oli mukana kolme tuikkukuppia, tuikkuja ja viiniä. En muista mistä viinit juotiin. Pullosta tai mukista, ei sen niin väliä, mutta minä päätin olla tiukan rytmin äiti.

Viiniä oli mennyt jonkin verran kun keskustelu kääntyi ystäväni silloin kolmivuotiaaseen tyttäreen:

Minä: Siish shä oot niin täydellinen äiti! Shiish ihan oikeeshti! Jos musta tulee äiti niin mä haluun olla jusht tollanen..

Ystäväni: Joo, shiish susta tulee niin ihana äiti ja kaikki on vaan kiinni rytmishtä. Kato aina iltashin valot poissa ja kuishkitte vaan ja muishtatte joka ilta kylvettää ja sitte nukkumaan. Shillain vauva toimii ku junan vessa ja shaatte sen helposhti nukkumaan.

Tämä on lyhennetty versio, jonka vielä jotakuinkin muistan. Viinin jälkeen ilta taisi jatkua kohtalokkaasti Tehtaankadun Restroomiin. Elä mene sinne, elä vaikka mikä olisi!!!

Kaksi vuotta tapahtuneesta ja Filippa syntyi. Olimme sopineet mieheni kanssa, että vauva kylvetetään joka ilta, että saadaan kunnon rytmi aikaiseksi ja vältytään nukkumaanmeno-kriiseiltä. Me sinisilmäiset varpuset, maallikot, amatöörit, keltanokat, siviilit, ei vielä vanhemmat, mitääntietämättömät dorkat.

Jokailtainen kylvetys alkoi noin kolmen viikon iässä kun Filippa alkoi näyttää merkkejä siitä, että hän jotenkin erottaisi yön päivästä. Mieheni oli kuusi ensimmäistä viikkoa kotona, joten saimme jaettua vauvanhoitohommat melko hyvin. Äiti syöttää, isä vaihtaa kakkavaipat, äiti syöttää, isä kylvettää jne.

Kaikki meni todella hyvin kunnes muutama viikko sitten Filippa teki sen, eli kääntyi. Siihen loppui helppojen nukahtamisten illat kuin seinään. Ei auttanut enää rytmit ei. Ei vaikka kuinka käytäisiin joka ilta kylvyssä.

Jouluaattona toista tuntia vauvaa nukuttaessa, päälläseisten hulvannetta pyörittäen muistin, että lainasimme pari viikkoa sitten unikirjan mieheni opiskelukavereilta. Tarrasin kirjaan vauvan huutaessa ja aloin lukea.

– Ei tota me ei olla tehty, ei ei me olla tehty totakaan, no toi me voitas vielä tehdä, mutta onko siinä järkeä kun ei me olla tehty noita muitakaan. Ainut asia joka oltiin tehty oli se kylvetys.

Vielä tunti huutoa ja Filippa nukahti.

Näin meillä toimittiin  siis ennen:

Filippa meni klo 19.30 kylpyyn. Söi iltamaidon pimeässä makkarissa klo 20.00. Laitettiin sänkyyn maidon jälkeen ja yleensä hetken kulutta oli jo unessa. Joskus jos Filppu ei nukahtanutkaan vaan itkeskeli ja pyöri, annoimme lisää maitoa tai kävimme laittamassa tuttia suuhun. Lopuksi toimme Filipan takaisin olkkariin väsyttämään itseään lisää. Tämä siis vain äärimmäisissä tilanteissa, joita tähän puoleen vuoteen sisältyi ehkä viisi kertaa. Vauva kun oikeasti toimi kuin junan vessa.

Toissa iltana mies koki saman älynväläyksen kuin minä ja alkoi lukea sitä lainattua unikirjaa.

Nyt kokeillaan tätä:

Uniaikaa on kirjan ohjeen mukaisesti siirretty tilapäisesti tunnilla eteenpäin. Kylpy on klo 20.30. Iltapuuro klo 21.00 ja siitä suoraan sänkyyn jossa isi kertoo Filipalle tarinan siitä mitä Filippa on tehnyt päivän aikana. Pikkuhiljaa ilta toisen jälkeen alamme taas aikaistaa nukkumaanmenoa 5-10 minuutilla niin kauan kunnes olemme takaisin klo 19.30 kylvetyksessä.

Koitetaan välttyä vääriltä uniassosisaatioilta kuten maidon juottimisesta makkarissa ja vauvan kanniskelusta pimeässä huoneessa. Jos Filippa ei nukahda millään niin sitten hänet tuodaan takaisin olkkariin riittävän pitkäksi ajaksi niin, ettei se tunnu edestakaisin raijaamiselta. Vähintään puoleksi tunniksi, mutta korkeintaan tunniksi.

Saas nähdä löydetäänkö unirytmi uudelleen. Tsemppiä meille!

————————————————–

Filippa meni äsken nukkumaan ja nyt makkarissa on ainakin aivan hiljaista näiden unirutiinien suorittamisen jälkeen. Ekalla yrittämällä moneen viikkoon! Jiihaa, hurraa huutoja ja fanfaarit tähän.

Jos tämä todella toimii niin juoskaa kaikki joukolla hakemaan lähimmästä kirjakaupasta: Unihiekkaa etsimässäRatkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin. Anna Keski-Rahkonen ja Minna Nalbantoglu.

Suhteet Ystävät ja perhe Hyvä olo Ajattelin tänään