Ei se ei ole maailman loppu jota ei koskaan tullutkaan. Eikä se ole joulu, vaikka onhan sekin jo huomenna.

Se on valmiit katetut pöydät jotka notkuvat ruokaa!

Huomenna aamulla nukutaan pitkään ja herätään hitaasti. Sen jälkeen hurautamme mamman ja papan luo, josta suoraan joulupöytään äidilleni. Tiedossa aikaa perheen kanssa mikä tarkoittaa meillä narua, vitsailua, usein väittelyä (joskus tiukkaakin) syömistä, pakettien avaamista ja rentoa meininkiä. Suosittelen muillekin samaa ystävien tai sukulaisten parissa.

Joulupäivä pyhitetään makoilulle ja leffoille, ehkä pientä ulkoilua johonkin väliin mikäli jaksan tai vaivaudun liikuttaa yhtään syömisen uuvuttamaa evääni. Niin ja tärkein: syön näääääiiiiin paljon suklaata.

Tapaninpäivänä tapaamme sukulaisia joita olen nähnyt viimeksi ehkä vuosikymmeniä sitten. Tiedossa siis kauan odotettu reunion tätini luona, josta suuntaamme jälleen syömään ja viettämään aikaa mieheni sisarusten ja vanhempien kanssa.

Bring it on! I’m ready!

Hyvää joulua, kulkusten kilinää, lantun hajua, piparien tuoksua tai sitä mistä ikinä joulusi muodostuukaan! Palataan asiaan välipäivinä.