”pagettii rakastaa”

Blogeissa pyöri joskus vuoden lopulla hauska murre-haaste, vai olikohan se edes sen niminen? Joka tapauksessa ideana oli kirjoittaa blogipostaus ihan sillä omalla puhekielellään, ikään kuin juttelisi koko kirjoituksen läpi. Makustelin sitä silloin mielessäni ja nautin jokaisen puhekielisen kirjoituksen lukemisesta, mutta kiireissä unohdin sitten itse vastata haasteeseen. No nyt kun tuo yksi nukkuu tuolla päikkäreitä niin ajattelin vihdoin kirjoittaa oman versioni.

———————————

No mä oon niinku stadista ihan kokonaan kotosin, mulla ei oo mitään sidoksia mihinkää maaseutuun tai sukulaisii sillai maalla, ett vois kesäl tehä reissuja kyläilemään tai muuta. Pari on kyl jossain Lahdessa ja sillain mut ei me olla hirveesti tekemisissä. En oo oikeestaan koskaan sillain puhunu mitään slangia, koska mun mielestä slangi on ihan eri asia ku se mitä nykyään Helsingissä puhutaan. Mun vaari puhu sitä ihan oikeeta slangia ja mä muistan ku se kiusas mua pienenä ja käytti ihan hassuja vanhan slangin sanoja enkä mä tietenkää tajunnu mitää. Mä oon kuullu ett se ei ite varmaan lapsena puhunu ku ruotsii ja slangii ja opetteli sit oikeen suomen vähän vanhempana. Siks mua on ärsyttäny ihan sikana aina kaikki Sami Garam-slangi kirjat ja muut ku ei ne oikeesti oo mitään oikeeta slangii. Sit ku me mentiin naimisiin ni mun äitin serkku soitti bestmanille ja ilmottautu häihin eikä se bestman tajunnu mitää sen puheesta ku seki puhuu niin paljo just sitä vanhaa slangii. Se oli ihan sairaan hauskaa. Se kyl välil tekee sitä ihan tahallaa ku tietää ett muita huvittaa se. Mut se siitä.

Muhun tarttuu ihan sairaan helposti kaikki murteet ja jos mä oon tosi väsyny ni mä huomaan mun puheesta, ett siihen sekottuu vähän ouluu ja savoo. Tosi outoo. Ja sit väsyneenä mä kiroilen, ja vihasena. Ei helvetti on tosi kiva sanoo ja ei saatana ja ehkä kans v****, mut se on vähän paha sana, käytän ky sitäkin joskus. Filipan edessä mä en tietenkää kiroile. Joskus oon ehkä vahingossa, mut ihan pari kertaa.

Mut täst puheesta puheen ollen ni mul on ollut tänään ihan sairaan ylpee olo. Sellanen älytön vanhemmuus-ylpeys, koska mul on maailman ihanin tyttö. Siis oikeesti MAAILMAN ihanin. Se on vaan paras. Mä joskus syksyllä katoin jotain Filipan kuvia sillon ku se oli jotain alle puol vuotias ja muistelin, ett vitsi ku se on niin kaunis, ett oikeesti onpa ihanaa kun se on niin kaunis. Vaik ei sil ulkonäöllä varmaan niin välii oo, mut muistan ett se näytti jotenkin poskettoman söpöltä ja kauniilta ja aattelin ett ei kaikki vauvat oo oikeesti niin kauniita. Ja sit ku mä syksyllä kattelin niitä uudelleen niin nauratti aika paljon, ku oikeesti se oli ihan samalainen pulloposkinen söpöliini ku kaikki muutki vauvat. Mut se on sitä vanhemman ylpeyttä, eikä sitä osaa sillai selittää.

Mut tänää ku me oltii mun kaverin ja sen pojan kaa kahvilla ni sit Filippa yllätti, vaik sehän on oikeesti puhunu jo tosi pitkään ja ihan lauseita. Se alotti ekat sanatki ihan selkeinä sillo yheksän kuukautisena ja sen puheenkehitys on ollu oikeestiki ihan käsittämätöntä. Tänään sit ku ne leikki sen mun kaverin pojan kaa siin meiän pöydän vieressä ni se poika lähti viipottamaan jonnekki kauemmas ni Filippa otti sellasen etunoja-asennon ja huus ett ”ei saa mennä!” ja siis ihan selkeesti ja spontaanisti. Ja mä olin niin ylpee. Tuli ihan uus puoli siitä esiin ja sit ett se sano sen niin selkeesti ja oikeessa kohtaa. Emmä käsitä ku se on oikeesti vast puoltoista-vuotias.

Sit me tultiin kotiin ja sit lounaalla kesken kaiken se katto mua ja sano ett ”minä äitii rakastaa” IHAN OIKEESTI. Mä en tajuu miten se oppii noit juttui tollai. Mä oon niin ylpee siitä. Vuoden pääst mä varmaa mietin ett joo ett niinhän ne kaikki lapset oppii puhuu, mut nyt mä ainaki ajattelen ett se on ihan sairaan hyvä ja erilainen ja jotenkin ihan älyttömän älykäs. Sano se kyl sen jälkeen kans ett ”pagettii (spagettii) rakastaa” ja onhan seki ihan hyvä.

Mun mielest kaikkien vanhempien pitäis kyl ajatella ett niiden lapset on just parhaimpii ja ihan vähä sillain sokeestikin, koska just sillain toivottavasti ne iteki alkaa sit uskoo siihen ett ne on parhaita.

—————————————–

Että sellasta, palataan asiaan.