Pienen huitojan joulupallo

Filippa sai mammaltaan eli mieheni äidiltä ikioman joulupallon pikkujoululahjaksi. Koska Filipan huoneessa ei ole tällä hetkellä ovea, viritin hänelle oman joulukoristenauhan oviaukkoon.

Punainen joulupallo on suurin hitti sitten joulutähden ilmestymisen ikkunalaudalle. Tuota ihanaa ja ihmeellistä joulupalloa ihaillaan ja huidotaan monta kertaa päivässä suurin silmin. Ikkunalaudan joulutähteä ei muuten enää ole, koska Filippa on kasvattanut itselleen soseiden avulla viiden miehen voimat ja sai huitomalla ja reuhtomalla pahvisen tähden rikki :/.

Minullakin on omat joulupalloni. Tosin ne ovat sydämiä ja roikkuvat olohuoneemme ikkunoissa, mutta silti.

Haimme tänään loputkin joulukoristeet kellarista ja huomenna aamusta olisi tarkoitus käydä hakemassa kuusi. Jaiks, enää neljä yötä!

Minulla on muuten tällä hetkellä meneillään äitiyslomalaisen joululoma, sillä Filipan isä aloitti eilen isyysvapaan. Nyt on jo kaksi yötä putkeen takana, kun tämä mamma on saanut kääntää kylkeä yösyötöille. Tosin tänä yönä onkin sitten taas minun vuoro, mutta tätä autuutta jolloin ei tarvitse odottaa perjantai-iltaa, että tietää pääsevänsä nukkumaan on vielä yli kaksi viikkoa jäljellä.

Isyysvapaasta tuli mieleen, että olemme mieheni kanssa pyöritelleet mielessä eri vaihtoehtoja tulevalle vuodelle vauvan hoidon ja minun töihin paluun suhteen. Kelasta kun tipahti viikko sitten kirje, jossa ilmoitetaan, että vanhempainvapaatanne on jäljellä enää n. kolme kuukautta. Kiitos muistutuksesta, mutta hitto kun se sai palan kurkkuun ja aiheutti pari unetonta yötä. Siitä joskus sitten myöhemmin lisää, aihe kun on aika stressaava tällä hetkellä.

Huoh, nyt syvä hengitys, ajatukset pois keväästä ja joulurauhaa.