Pitkien etsintöjen jälkeen
…löysin aurinkolasini alennusmyynnistä. Etsinnät alkoivat jo kolme vuotta sitten häämatkalla Italiassa. Olen niin kauan kuin muistan, käyttänyt halpislaseja jotka ovat saaneet hukkua sitä mukaa, kun olen löytänyt uudet kivemmat. Tänä kesänä olen jo hukannut yhdet ja rikkonut toiset.
Olen perustanut huolettoman suhtautumiseni aurinkolaseihin juuri niiden halpaan hintaan, viiden euron rilleistä ei ole tarvinnut kantaa huolta. Lisäksi laseja on voinut vaihtaa tyylin ja mielialan mukaan. Tänään kuitenkin kaikki muuttui, kun löysin Stockan alesta täydellisen parin, sellaisen jota olen jo kolme vuotta tuloksetta etsinyt. Siellä ne olivat ja odottivat noutajaa. Alunperin tarkoituksena oli ostaa nilkkatuki, jolla pääsisin vihdoin myös juoksemaan sillä olen nyt lusinut liikuntakielto-ajan ja saisin vihdoin kokeilla lenkkipolkua kivun asettamilla ehdoilla. Minä tyttöpä löysin sekä nilkkatuen, että lasit. Tuplavoitto. Ja ne ovat täydelliset, aikuisten oikeat aurinkolasit!
Vielä kesäillan ratoksi, otsikon inspiroimana ja tämän päivän kaatosateiden hengessä tämä:
//www.youtube.com/embed/AlXJ-EwhQb0
Kaikki päättyy joskus
Viikkokausia oli satanut
Meri alkoi nousta
Rakkausavioliiton pettymykset
Ja vesi kimmelsi
Eikä mikään olisi tuottanut
Enää suurempaa tuskaa
Sanasi kuin nielisi jotain terävää
Jos kaupunki tulvisi
Vesireittejä pääsisi pakoon
Kaupunki tulvisi
Vesireittejä pääsisi pakoon
Vaan minä en ole kala
Vaan minä en ole kala
Pitkien etsintöjen jälkeen
Löysin kenkäni kenkämerestä
Ulkona oli valoisaa
Ja kävelin heikoin jaloin kotiin
Jos kaupunki tulvisi
Vesireittejä pääsisi pakoon
Kaupunki tulvisi
Vesireittejä pääsisi pakoon
Vaan minä en ole kala
Vaan minä en ole kala
————————-
Sanat: Lyricsfreak.com
Lasit: Guess, Stockmannin Instrumentarium