Rakkautta ihmiset, rakkautta

Suunnitelmat uusiksi. Tänään piti viettää museopäivää Helsingin kaupunginmuseossa katsellen videoita entisajan Helsingistä, mutta aurinko päätti toisin.

Lähdin kävelylle puistoja pitkin ja kotiin tultuani mittasin matkan, 7 kilometriä. Onkohan eilisen hieronnan ansiota vai mistä moinen energiapiikki? Joka tapauksessa en valita kun kerta pääsee vielä näillä viikoilla näin hyvin liikkumaan. Toista se oli maalis-huhtikuussa vuodelevossa. Silloin ei uskaltanut unelmoidakaan moisista lenkeistä.

Harmikseni huomasin suvaitsemattomuuden kukkasia kävelyreitilläni. Kotiseutuani on sabotoitu suvaitsemattomuudella. Asia selviää alla olevasta kuvasta. Pitäisikö näitä urpojen juttuja olla jakamatta vai saako ottaa kantaa toisenlaisen maailman puolesta?

Toivon lapselleni mahdollisimman monikulttuurista elinympäristöä, jossa on mahdollista laajentaa omaa maailmankuvaa ja kehittyä ihmisenä. Solidaarisuutta, rakkautta ja ymmärrystä toista ihmistä kohtaan etnisestä taustasta huolimatta vai mitä tyypit?

Lähdenkö liimaamaan sydämiä noiden tarrojen päälle vai mitä niille pitäisi tehdä, laittakaahan ehdotuksia.