Ristiäistunnelmaa

Nämä ristiäiset olivat mahdollisesti juhlien järjestämisen historian huonoimmin järjestetyt. Havahduin viime viikolla muistaakseni keskiviikkona siihen, että pikkuisen juhlat ovat lauantaina. Siitä se sitten lähti, hirveä paniikki ja stressi jonka seurauksena menetin yöuneni. Toivottavasti en pysyvästi.

Pieni puettiin kasteen jälkeen juhlamekkoon aivan kuten isosiskonsakin pari vuotta sitten. Mekon ja hiuskoristeen olin tilannut jo hyvissä ajoin ennen juhlia, sentään jotain oli siis koristeiden lisäksi valmiina. Vauva nukkui pitkät päiväunet omissa vaunuissaan kasteen jälkeen ja oli päiväunien jäljiltä ihana hyväntuulinen itsensä.

Ihmeellisen säädön ja yleisen sekaannuksen jälkeen meillä oli tunnelmalliset ja kivat pienen piirin ristiäiset joissa riitti ruokaa ja vipinää. Isosiskoa huomioitiin tilaisuudessa niin, että vauvan täti lauloi liikuttavan lasten lalulun Oravan pesän, joka on yksi Filipan lempilauluista. Tilaisuudessa sytytettiin myös molempien lasten kastekynttilät. Oli kiva, että pappi huomioi näin myös esikoisen. Itselläni olivat tunteet pinnassa ja jälleen kerran olin melko poissaoleva koko tilaisuuden ajan. Silloin, kun jokin on henkilökohtaista ja koskettaa, tunnun painuvan omiin maailmoihini. Siksi onkin niin kiva käydä muiden juhlissa!

Tarjolla oli prinsessakakkua vaaleanpunaisella kuorrutteella sekä valkoisia ja vaaleanpunaisia macaron-leivoksia. Suolaisena ruokana tarjosimme isovanhempien tekemää lohikeittoa ja salaattia. Tilaisuus pidettiin kirkon omistamassa kauniissa vanhassa puutalossa, joka on arkisin kerhojen ja nuorison käytössä. Vanhat hirsiseinät loivat lämmintä tunnelmaa, vaikka jouduimmekin käyttämään ledi-tuikkuja palovaaran takia. Kuin ihmeen kaupalla saimme tilan varattua, vaikka olin ehtinyt tilojenkin kanssa jo aikaisemmin syksyllä sössiä.

Kiitos kummeille ja ihanille sukulaisille osallistumisesta ja kaikesta avusta, ilman teitä ei tästäkään päivästä olisi selvitty <3.