Väsynyt äiti + hyväksytty ajolupa + skandalöösi Midhill Brgr

Joku ehkä saattaa muistaa, kun kerroin alkuvuodesta ajokorttini uusimistarpeesta. No miten siinä sitten kävi? Se selviää seuraavasta sekavasta kirjoituksesta johon liittyy myös yhdet maksamattomat ravintola-ruoat sekä väsynyt, väsynyt äiti (taas.)

———————–

Jätin tammikuussa toiveikkaana ajolupahakemuksen Pasilan poliisiin ja totesin mielessäni, että kortti on lompakossa helmikuun loppuun mennessä. Jess! Olin soittanut sitä ennen lupapuhelimeen ja kysynyt, että miten on tarvitseeko toimittaa lääkärintodistus, kun kyseessä on tällainen uusiminen? Sain vastaukseksi, että hakemus, valokuva ja maksu riittää. Selvä! Helppoa kuin heinänteko – totesin ja kärräsin Filipan kinoksien halki Pasilaan.

Minua neuvottiin odottamaan kaksi viikkoa ennenkuin soittelen Ajovarmaan myönnetyn luvan perässä ja varailen teoriakoetta. Siispä minä odotin kaksi viikkoa ja soitin. Ja sitten soitin seuraavalla viikolla uudelleen ja sitten sitä seuraavalla viikolla vielä uudelleen, mutta lupa ei ollut tullut heidän tietokantaansa. Seuraavan kerran kun olin soittamassa, ehti poliisi soittaa ensin ja pyytää toimittamaan lääkärintodistuksen heille. Siis sen josta olin jo aiemmin soittanut ja kysynyt.

Naiivina luulin saavani kunnallisesta terveydenhuollosta lääkärintodistuksen ajokorttia varten, mutta sainkin aikaa varatessani tylyimmän puhelin-ein ikinä. Totesin seinille, että en maksa lähemmäs sataa euroa yhdestä typerästä paperista. Turhauduin ja päätin elää ilman ajokorttia.

———————

Sitten tuli huhtikuu ja ulkona alkoi olla kivat kelit. Tajusin, että tarvitsen sittenkin sen ajokortin, että me päästään kesäreissulle muumimaailmaan.

Ring-ring Dextraan ja Mehiläiseen – mitä maksaa ajokorttitodistus? Dextrassa oli halvempi (70 euroa) – sinne siis. Samana päivänä vielä todistus Pasilan poliisiin ja taas odottelemaan se kaksi viikkoa, että lupa astuu voimaan. Jee, nyt mulla on kortti huhtikuun loppuun mennessä, jee!

Eipä astunut lupa voimaan. Sain Ajovarmasta melko tylyn vastauksen muutamaan otteeseen, ja tunnin jonottelun jälkeen myös poliisista:
Virkanainen: Täällä odotetaan lisäselvitystä.
Minä: No mitä lisäselvitystä? Johan minä sen lääkärintodistuksenkin toimitin aikaa sitten.
Virkanainen: En tiedä, mutta näin järjestelmässä lukee. Voin jättää virkailijalle soittopyynnön jos tässä nyt on jotain epäselvää.
Minä: Aha, okka, kiva, selvä, kiitos, heippa.

Ärsyttävää!! Koska olin kuuliaisesti taas odottanut muutaman viikon ja soitellut luvan perään, oli aikaa ehtinyt vierähtää taas kuukausi.

No, jos vaikka toukokuun loppuun mennessä olisi sitten se kortti.

———————-

Toukokuussa tuli ajankohtaiseksi hakea Filipalle passia, joten kun kärräsimme jälleen itsemme Pasilan poliisiin kysyin samalla virkailijalta myös luvastani. Totesin lakonisesti, että sen luvan selvittämisessä on mennyt aika kauan ja hän kovin ystävällisesti lupasi laittaa soittopyynnön (jälleen) asiaa käsittelevälle virkailijalle. Okka, selvä.

Eipä kuulunut soittoa eikä lupaa, eikä mitään muutakaan.

———————–

Tänään aamulla tajusin, että hyvä jumala nyt eletään kesäkuun puoliväliä eikä mulla vieläkään ole edes sitä hiton ajolupaa. Siispä soitto poliisiin (tunnin jonotus) pieni ystävällinen loukkaantuminen (ei tarvinnut kimpaantua) ja surkuttelu:
Minä: Hain ajolupaa alkuvuodesta, ja sitten lääkärintodistus, ja lisäselvityspyyntö, ja eikä vielä lupaa, ja nyyh kesälomareissulle pitäisi päästä ja…
Virkanainen: Ihan kamalaa! Lupaan, että etsin sen lääkärintodistuksen käsiini ja saat ajoluvan huomiseen mennessä, ihan varmasti. Jos meistä ei kuulu niin voit huomenna soittaa ja varata teoriakokeen. Jos meistä taas kuuluu – niin, no sitten se on varmaan kadonnut ja joudut toimittamaan uuden.

Ihana nainen! Aivan ihana!
———————–
Puolen päivän aikaan sain soiton tuntemattomasta numerosta, että lääkärintodistus on vihdoin löytänyt lupahakemukseni ja sen jälkeen tietokoneen ja nyt se lupa on sitten välittömästi voimassa.

JEE!

Soitto ajovarmaan:
Minä: Kuinka nopeasti teiltä saa ajan teoriakokeeseen, pääsisin jo tänään tulemaan?!
Ajovarma-nainen: Jos tulet ennen kolmea niin koitetaan änkeä sinut johonkin väliin.

Klo 13.30 astun jännäkakat housussa sisään Ajovarmaan, päivittelen virkailijalle, että nyt jännittää ja kohta jo kävelen sisään koehuoneeseen. Läpäisen testin! Jee! Soitan ajokouluun ja varaan inssin heinäkuun ekalle viikolle. Olen aivan sekaisin onnesta. Mulla saattaakin olla se kortti jo heinäkuun ekalla viikolla.

———————–

Jännityksestä uupuneena astun raitiovaunuun ja menen mielenkiinnosta lounastamaan skandalöösiin Midhill Burgeriin Helsingin keskustaan. Näppäränä likkana otan kuvan Coca Colastani (huom. en juonut skandaali-vettä) laitan kuvan Facebookiin ja irvailen viime päivien vesilasi-myrskylle.

Kaksi tuntia myöhemmin tajuan, että se pistävä tunne takaraivossani ei johdu syödystä (herkullisesta) lounaasta vaan siitä, että unohdin jälkijännityksissäni maksaa ruoastani. Ei helvetti! Huomenna mun kuva komeilee Metron etusivulla, seiskan uutisissa ja mua syytetään varkaudesta!

Soitto 020202 – voitteko yhdistää mahdollisimman pian sinne ravintolaan, jossa kraanavesi maksaa 1,50 € kiitos! Pikaisen selityksen jälkeen saan tarjoilijalta (?) vastaukseksi ystävällisen ja huvittuneen”sattuuhan näitä” ja ”tule maksamaan, kun ehdit ja jos et tule niin sitten me soitellaan perään.”

Tunnin päästä mies kävi maksamassa ruokani.

Ja mulla saattaa olla heinäkuun alussa ajokortti!

—————————-

Loppu.