Teeleivät sopivat syyskuuhun

En ole ennen oikein tajunnutkaan, miten paljon pidän syyskuusta. Tämähän on tosi mahtava kuukausi! Syyskuun mukavuuden kunniaksi ja mieheni iloksi leivoin pitkästä aikaa teeleipiä. Kerrankin sellainen resepti, joka oli kuin laadittu minua varten: käsiä ei tarvinnut sotkea tahmeaan jauhotaikinaan ja leipäset oli lätkäisty pellille viidessä minuutissa. Paistoaikakin oli ihanan tarkasti määritelty: 15 – 16 minuuttia (hiukan epävarmana leipurina minua ahdistavat epämääräiset paisto-ohjeet kuten ”paista kakkua vajaa tunti”.)

Teeleipien kanssa nautin tietenkin teetä. Kyllä, teetä. (Juon teetä noin kerran vuodessa, yleensä juuri sinä päivänä, kun muistan teeleipien ihanuuden.) 

Toinenkin asia, josta pidän kovasti, on se, että taapero on ruvennut viihtymään väriliitujen ja piirustuspaperin kanssa. Nytkin oli tosi kätevää nostaa hänet pöydän ääreen piirtämään, kun itse ahersin teeleipien kimpussa. (Jep, meillä on aina tällainen viihtyisän idyllinen meno käynnissä…or not.) Taaperossa on muuten ihan näin puolueettomasti arvioituna mieletön määrä taiteellista lahjakkuutta. Sitä hän ei kyllä ole perinyt minulta, sillä jos piirrän koiran, sitä luullaan oravaksi (ainakin Pictionary-pelissä) ja kun piirsin ala-asteella muotokuvan opettajastani, kuvassa tulkittiin olevan peikko. Tai ehkä minulla onkin lahjakkuutta, mutta se on niin mystistä, että vain toinen samanlainen taiteilijasielu pystyy sitä ymmärtämään, sillä kun piirsin taaperolle kissan, hän hihkaisi heti mau mau. 

P.s. Jos haluat itsekin kokeilla helppojen ja nopeiden teeleipien väkertämistä, reseptin löydät Valion sivuilta eli täältä.