Hyvän kirjan kutke

Yksi parhaista olotiloista maailmassa on ”hyvän kirjan kutke”. Kutkeen voi aiheuttaa joko kirja, jota on jo muutama luku luettu ja jota ei millään malttaisi jättää kesken tai se voi olla suosikkikirjailijan kirja, josta ei välttämättä ole luettu vielä sivuakaan mutta jonka vain tietää olevan koukuttavan hyvä.

Jälkikäteiskommentti: tästä ei kahvikuva paljon aidommaksi tule, mukissa näköjään näkyvät myös kauniit kahvitahrat.

Hyvän kirjan kutke on sukua ihanan hetken kutkeelle, joka on lupaus siitä, että ihan kohta pääsee kellahtamaan sohvalle hyvän kirjan (tai miksei myös leffan) pariin, vieressä tietenkin kuppi kahvia ja koko levy Fazerin sinistä. Olen ollut onnekas, sillä molempia kutkeita on elämääni mahtunut läjäpäin.

Mieleenpainuvin hyvän kirjan ja ihanan hetken yhteiskutke on varmaankin ollut viimeisen Harry Potterin kanssa. Hyvänä kakkosena tulee George R.R. Martinin uusin lisäys mahtavaan A Song of Ice and Fire -sarjaan. Molemmista lukuelämyksistä on jo aikaa, mutta onneksi Martinilta on tulossa vielä kaksi osaa ASoIaF-sarjaan. (Seuraavaa kirjaa odotellessa voi vieroitusoireita lievittää HBO:n mahtavalla Game of Thrones -sarjalla.)

Ihanat kutkekirjat

Nyt pitäisi vain löytää uusia kutkutuskirjoja. Olin jo hiukan täpinöissäni Lauren Grahamin esikoisteoksesta Someday, Someday, Maybe, vaikka osasin aavistaakin sen olevan höttöä. Halusin kuitenkin kirjan lukea, koska Lauren Graham oli niin loistava Lorelai Gilmoren roolissa. Mielessäni oli varmaan todella epälooginen ajatus siitä, että hitunen Lorelaita löytyisi kirjan päähenkilöstä, Frannysta. Jokin kirjassa kuitenkin tökkii, eikä se oikein innosta. Aion sen kuitenkin lukea loppuun, jos ei muuten niin edes Gilmoren tyttöjen muistoksi.