Kahvi- ja kahvilakulttuurikeskustelua Ylellä

Kävin äitini vinkistä katsomassa Ylen Aamu-tv:n tiistaisen kahvi- ja kahvilakulttuurikeskustelun, jossa puitiin suomalaisia kahvinjuontitapoja ja suomalaista kahvilakulttuuria. Haastateltavana oli kansatieteen tutkija ja tietokirjailija Satu Jaatinen, jolla oli napakat mielipiteet siitä, millaista on hyvä kahvi ja miten kahviloita voitaisiin kehittää.

Poimin keskustelusta muutamia ydinkohtia, joista mielestäni olennaisin oli tämä Jaatisen kiteytys: ”Kahvia juodaan paljon mutta laadullisesti siltä vaaditaan hirveän vähän”. Näinhän se varmaan on. Onko kukaan koskaan saanut esimerkiksi huoltoasemalla sellaista kahvia, jonka voisi oikeasti nautiskella? Omat huoltsikkakahvikokemukseni ovat olleet toinen toistaan ikävämpiä, mutta olenko viisastunut ja oppinut vaatimaan parempaa laatua myös ABC-sumpeilta? En. Kyllä se take away -mukillinen tulee usein napattua kyytiin samalla kun käy huoltoaseman vessassa matkalla kohti Pohjanmaata. Sitten sitä tulikuumaa tervaa yrittää suutaan polttamatta hörppiä, vaikka jokainen kulaus nostaa kasvoille irvistyksen. Toisaalta, jaksaisinko odotella huoltoasemalla, että oikea barista jauhaisi huolella valikoiduista pavuista tuoretta kahvia mukaan otettavaksi? Tuskinpa. 

Jaatinen myös totesi, että sitä juodaan, mihin on totuttu, eikä uusia makuja oikein tohdita kokeilla. Omasta mielestäni tässä on kyllä viime aikoina menty rohkeampaan suuntaan, kun myydyimmillä merkeillä Juhlamokasta Kulta Katriinaan on tarjolla myös tummapaahtoinen vaihtoehto. Minä ja mieheni olemme jo vuosia sitten löytäneet oman lempikahvimme, jota olen varmaan aiemminkin täällä hehkuttanut: tummapaahtoinen Presidentti. Se hivelee makunystyröitämme ja on yksi niistä harvoista elintarvikkeista, joiden kohdalla emme katso hintaa vaan ostamme sitä, vaikka se onkin (marginaalisesti) kalliimpaa kuin vaikkapa suomalaisten ikisuosikki Juhlamokka. Olemme kokeilleet suurinta osaa peruskauppojen tummapaahtovalikoimista ja ostaneet välillä kokeilumielessä muunkinlaisia kahveja, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt tumman Presidentin voittanutta. Itse pidän tummapaahtoista kahvia pehmeämmän makuisena kuin vaaleapaahtoista mutta olen usein törmännyt etenkin vanhemmilla ihmisillä siihen ennakkoluuloon, että tummapaahtoinen kahvi tarkoittaa samaa kuin väkevän makuinen ja vahvempi kahvi, vaikka tummempi paahto ei oikeasti tarkoita sitä, että kahvissa olisi enemmän kofeiinia.

Jaatisen mielestä kahvi on aika huonoa, jos sitä täytyy makeuttaa sokerilla tai kuorruttaa kaiken maailman kermavaahdoilla. Tässä(kin) olen hänen kanssaan samaa mieltä, sillä mielestäni kahvi mustana on se kaikkein paras vaihtoehto. En laita koskaan sokeria tai maitoa kahviini, mutta sorrun kyllä kahviloissa Jaatisen vieroksumiin kermavaahtoströsselifrösseleihin, joista suosikkini on Cafe Mocha (suklaakastikkeella maustettu lattekahvi, jonka päälle pursotetaan kermavaahtoa) tai Mochaccino (suklaakastikkeella maustettu cappuccino). Näitä erikoiskahveja ostan kyllä niin harvoin – pari kertaa vuodessa – että suotakoon tämä syntini minulle anteeksi.

Suomalaiset kahvilat saivat melkeinpä murska-arvostelut Jaatiselta, joka kritisoi ennen kaikkea sitä, että kahviloissa on itsepalvelu ja että kahvilat eivät ole tarpeeksi myöhään auki. Hän arveli huonon kahvilakulttuurin juontavan juurensa sekä suomalaisten käytännönläheisyydestä (kahvi on saatava nopeasti, laadulla ei niin väliä) että maatalousperinteistä. Jaatinen ottaisi ehdottomasti pöytiintarjoilun käyttöön, vaikka se sitten vähän lisäisikin kahvikupillisen hintaa. Rupesin miettimään, että milloin viimeksi olen käynyt sellaisessa kahvilassa, jossa minun ei olisi itse tarvinnut kantaa tarjotinta pöytään mutta en kyllä muista tällaista kertaa. Kannatan itsekin pöytiintarjoilua, sillä olisi helpompi pivahtaa vaikka taaperon kanssa johonkin kahville, kun ei ensin tarvitsisi viedä rattaita sopivaan paikkaan, jättää taaperoa odottamaan yksikseen ja sitten palata hakemaan tarjotinta.

Keskustelussa nousi esille myös se, että jos ei pidä kahvista, leimautuu helposti kummajaiseksi. Jaatinen naurahtikin, että emännän pahin painajainen on vieras, joka ei juo kahvia eikä edes teetä. Hän myös totesi, että yllättävän monet ennemmin juovat sen kahvikupillisen, vaikka eivät kahvista tykkääkään kuin rupeaisivat selittämään, miksi eivät juo kahvia. (Toivottavasti kukaan meillä kyläilijä ei luule, että täällä on juotava kahvia or else, sen verran paljon nimittäin meillä on kahviaiheista sälää ympäriinsä.) Vain kummajaiset eivät juo kahvia -ajattelu taitaa olla sukua sille ilmiölle, että jos joku (joka ei ole edes kuskina!) kieltäytyy alkoholitarjoilusta, hänen täytyy olla raskaana, absolutisti tai sitten joku outo hörhö. (Minusta kyllä vähän tuntuu, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan, eikä alkoholista kieltäytymistä tarvitse enää niin kattavasti perustella kuin joskus – vai olenkohan ihan väärässä?)

Tähän loppuun minun oli tarkoitus kaivaa esille pieni kevennys, mutta en löydäkään haluamaani kuvaa mistään. Muistatteko hiljattain Facebookissa pyörineen, jostain lehdestä kopioidun mielipidekirjoituksen, jossa joku mielensäpahoittaja avautui siitä, että kotiäidit notkuvat kahviloissa, vaikka kotona varmasti odottaisi pyykkiä ja muita askareita? Muistaakseni kirjoituksessa todettiin, että ei se koti itsestään puhdistu. No, ei puhdistukaan, mutta kaikille ne kiiltäviksi hangatut tiskialtaat eivät ehkä ole se prioriteetti, jonka mukaan tätä elämää eletään. Melkein voisin lähteä taaperon päiväunien jälkeen jonnekin notkumaan – siitä huolimatta, että pyykkikorin pohjalla on pari pesua odottavaa harsoa!

Minkälaista kahvia teillä juodaan? Vai oletko joku kahvikuppiin sylkevä kummajainen, häh?

 

Ei meillä mitenkään yritetä aivopestä taaperoa tulevaisuuden kahvinjuojaksi, muuten vain altistamme häntä tällaisille teksteille (kuvassa on ruokalappu).

 

Ruokailun jälkeen taapero saa valita ruokapöydän yläpuolelta jälkiruokalukemista (itse asiassa hän kyllä oikeastikin tykkää selailla Kahvikirjaa, koska siinä on kakkujen ja muiden herkkujen kuvia). Iltapuuron yhteydessä tenttaamme häneltä kahvinjuomisen hyötyjä oikealla olevasta vihosta.

 

Olohuoneeseen tietokonepöydän yläpuolelle on kerätty vuosien varrella mukaan tarttuneita kahvitauluja, jotka tehostavat taaperon altistumista kahvikulttuurille.