”Pitäisi sitä, pitäisi tätä”

Olen tässä parin viikon aikana ruvennut kiinnittämään huomiota siihen, miten usein totean, että ”meidän pitäisi kyllä…”, ”pitäisi muistaa, että”… ”pitäisi tehdä se ja se…”. Ja niin edelleen, monena eri versiona.

Tällä viikolla olisi jo pitänyt pestä lattiat.  

Minun pitäisi aloittaa kurssikirjallisuuteen perehtyminen ja esseen kirjoittaminen seuraavana vuorossa olevasta erityispedagogiikan kurssista, Käyttäytymisen haasteet, osa 1. Kurssissa pitäisi perehtyä nuorisorikollisuuteen ja lastensuojeluun. Ainakin minun olisi pitänyt tehdä jo joku alustava suunnitelma siitä, mihin osioihin kirjoissa täytyy keskittyä. Aiheenkin pitäisi periaatteessa olla ihan mielenkiintoinen, mutta silti motivaationi on ihan hukassa. Tai ei motivaatio, vaan se energia, joka uuden kurssin aloittamiseen tarvitaan. 

Minun pitäisi olla taaperon kanssa enemmän ulkona. Taaperoa ei kelin harmaus tunnu haittaavan – iso kivi on mielenkiintoinen löytö, vaikka aurinko ei paistaisikaan.

Pitäisi järjestää vaatekaappi ja pari lipastoa. Pitäisi kokkailla pakastimeen ruoka-annoksia.

Pitäisi päivittää blogia useammin. Tähän minulla kyllä riittäisi motivaatiota, mutta aika on kortilla: taaperon noin tunnin mittaisten päiväunien aikana ei ehdi loppujen lopuksi tekemään kovinkaan paljon, varsinkaan kun on itse raskauden (mihin katosit, hehkeä keskiraskaus?) takia aamusta iltaan väsyksissä ja aina taaperon mennessä päiväunilleen olo on sellainen, että pitäisi itsekin hyödyntää se aika ja nukkua. Näin toki usein teenkin, mikä taas ei lupaa hyvää noiden muiden juttujen toteuttamiselle.

Pitäisi harjoittaa lantionpohjalihaksia ja pitäisi syödä täysksylitolipurkkaa useammin kuin kerran vuodessa.

Pitäisi syödä terveellisemmin.

Pitäisi tarjota taaperolle sitkeämmin uusia makuja, ehkä se kasvissosekeittokin sitten jossain vaiheessa muuttuisi lempiruoaksi. Tällä hetkellä taaperolla on neljä lempiruokaa: jauhelihakeitto, perunat ja jauhelihakastike, muusi ja jauhelihakastike sekä porkkanalätyt. Monet muut ruoat taapero tuomitsee herkästi ”kirpeiksi”, mikä ilmeisesti tarkoittaa syömäkelvotonta. Ja jos taapero on sitä mieltä, että ruoka maistuu ”tompatilta” eli tomaatilta niin silloin ei ole oikein mitään tehtävissä. Paitsi jauhelihakeiton lisääminen viikon ruokalistalle kolmannen kerran.

Pitäisi soitella ystäville useammin. 

Pitäisi olla vähemmän tietokoneella.

Pitäisi lopettaa turhien asioiden murehtiminen ja vatvominen ja niiden listaaminen täällä blogissa.

Pitäisi keittää kahvia. Hei, sen teenkin nyt heti!

Mitä sinun pitäisi tehdä?