Ain’ vähän väärään paikkaan töihin mee, part II
Lähestyvän kesän innoittamana aloin eilen muistelemaan kesä- ja muitakin työpaikkojani. Olisi pitänyt muistella hiukan tarkemmin, unohdin nimittäin yhden itselleni aika oleellisen työpaikan: koulun. Sain ensimmäiset yhtään pidemmät opettajasijaisuuteni syksyllä 2003 ja alkuvuodesta 2004, siis ennen au pair -rupeamaani. Mutta koska eilisen jutun tarkoitus olikin lähinnä miettiä niitä ei-niin-oman-alan töitä niin annan armollisesti itselleni anteeksi tämän aikajanatöppäyksen ja jatkan listaa suoraan siitä, mihin eilen jäätiin:
6. Sinulla on 8 minuuttia aikaa...
…vaihtaa likaiset lakanat puhtaisiin, sijata vuode, imuroida ja pyyhkiä lattia, pyyhkiä pölyt, pestä vessa, tuoda uudet pyyhkeet ja täydentää minibaari. Arvaattekin jo varmaan, että kyse on kerrossiivoojan työstä. Nostan hattua niille kokeneille kerrossiivoojille, jotka saivat homman näyttämään niin vaivattomalta, itse kun tuhlasin aluksi tuon 8 minuuttia jo yhteen lakanaan.
7. TUUT TUUT TUUT…
…on se sydänjuuria myöten riipaiseva hylkäämisen ääni. Kun lyödään luuri korvaan. No, ehkä minäkin löisin tässä tapauksessa:
– Päivää! Saisiko teille tulla esittelemään sellaista laitetta?
– Ai minkälaista laitetta?
– No sille ei varsinaisesti ole nimeä…siinä on niin monta osaa ja jujua, sitä on vaikea kuvailla.
– No mitä sillä voi tehdä?
– Hienoa, että kysyit! Sillä voi esimerkiksi pestä matot. Ja muitakin tekstiilejä. Ja sillä voi puhaltaa lehtiä. Ja parantaa maailman. Ja…
– Mutta kai sillä laitteella joku nimi on?
– Nyt on kyllä niin, että ei ole. Mutta meiltä voisi tulla joku esittelemään sitä teille. Samalla hän pesisi mattonne.
– Paljonko se tuntematon mysteerilaite maksaa?
– No sitä ei varsinaisesti voi tässä vaiheessa sanoa…hinta koostuu niin monesta osasta ja jujusta.
– Suurin piirtein?
– No, hinnat lähtevät sieltä parin tonnin…
TUUT TUUT TUUT…
Sain minä yhden esittelykäynnin kinuttua. Jos olisin vielä hoksannut kysyä asiakkaan osoitetta, pomo olisi ollut paljon tyytyväisempi.
8. Mitä kahvia juotte & oletteko testanneet Tena-virtsankarkailusuojia & mitkä ovat taloutenne vuosittaiset bruttoansiot?
Otsikossa kaikki olennainen.
9. Ei olisi Forssassa joulua ilman minua
Ujutan tähän väliin ne monet joulut, ystävänpäivät ja pääsiäiset, jolloin lajittelin monen muun opiskelijan tavoin postikortteja yövuorossa ja nautin sydämeni kyllyydestä (oikeastikin!) siitä mission impossible -tunteesta, joka iski aina aamuyöstä, kun pursuavia korttilaatikoita kannettiin eteeni tihenevään tahtiin ja oli minun (ja ehkä parin muun) vastuulla toimittaa forssalaismummolle joulukortit ennen aattoa.
Yksi kivoimmista opintojen ohella -työpaikoistani. Eikä vähiten siksi, että meille järjestettiin omat kausiapulaisten minipikkujoulut glögi- ja torttutarjoiluineen.
Seuraava mieltäylentävä työni tarvitsee oman postauksensa. Arvaatko näiden tosi salaperäisten kuvavihjeiden perusteella, mistä on kyse:
