Aamulenkki Turun Katariinanlaaksossa
Tänä aamuna oli sellainen olo, että ei kiitos nyt yhtään palapeliä, jonka teemana on äiti laittaa palan! eikä enää viidettä perättäistä nuken rasvausleikkiä, jonka teemana on äiti asvaa! Läheinen puistokaan ei kyllä houkutellut yhtään, joten päätimme lähteä miehen vapaapäivän kunniaksi reippailemaan vähän kauemmas: Katariinanlaakson luontopolulle. Siellä emme olleet ennen käyneetkään, mutta olin kuullut reittiä kovasti kehuttavan. Sinne siis.
Oran jykevät rattaat kulkivat polulla vaivatta, eikä meidän reitillämme tullut vastaan yhtään sellaista hankalaa tai kapeaa kohtaa, josta ei pääsisi rattaiden kanssa kulkemaan. Reissun haastavin osuus olikin siinä, että sai pidettyä riemuissaan poukkoilevan taaperon suurin piirtein polulla. Mukkelismakkelis mentiin kuitenkin luonnollisesti muutaman kerran, sillä taapero ei ole vielä kovinkaan tottunut maastossa kulkija. Mutta hauskaa oli, varsinkin oravien ja lintujen syöttöpaikoilla, sillä taapero on kovin kiinnostunut oravista ja siitä, mitä oravat syövät ja missä ne nukkuvat. Nyt hän saikin katsella oravia sydämensä kyllyydestä, sillä bongasimme reitiltä yli kymmenen oravaa.
Ja ettei tämä päivä menisi pelkäksi reippailuksi, poikkesimme paluumatkalla Salosen leipomon kautta:
