Laskiaistiistai

Enpä ole ennen viettänyt laskiaistiistaita täysin lumettomassa leikkipuistossa. (Enkä kyllä itse asiassa ole koskaan ennen viettänyt laskiaistiistaita lumisessakaan puistossa.) Lunta tai ei, taapero sai laskettua hyvät laskut liukumäessä ja keinuttua hyvät vauhdit keinussa. Hän löysi kaverin lähes samanikäisestä pojasta, jonka kanssa vetäytyi leikkipuiston keskellä olevaan ”kabinettiin” pitämään kokousta tärkeistä asioista. Tai no, taapero piti kokousta pojan hakatessa kivellä seinää. Pojan äiti totesi minulle, että sekä minä että taapero näytämme ihan Maija Vilkkumaalta. Hiukan hämmentävää.

Muuten tämän laskiaistiistain teemana on ollut kylpy, kylpeminen ja kylpemisen odotus. Mieheni yleensä hoitaa tytön kylvettämisen, joten taapero jaksoi hyvin odottaa isänsä töistätuloa ennen kuin aloitti ”kyypyyn, kyypyyn, KYYPYYYYYYN” -veisuunsa. Sitten hän ei enää olisi jaksanutkaan odottaa, ei hetkeäkään. Kylppäristä kuului ensin optimistinen ”S pääsee kyypyyn!” ja viiden sekunnin kuluttua monta astetta murheellisempi ”S ei pääse kyypyyn”.

On se jännää, miten hauskaa voi olla ammeessa. Muuten on kyllä kurjaa, jos pää kastuu, mutta ammeessa istuessa ja vettä pärskyttäessä pää saisi kastua vaikka kuinka, ei haittaa. Kylpypäivinä taapero esittää vielä iltasadun päätteeksi parhaimmat pärskytyksensä viihdyttävänä pantomiimina olohuoneen matolla. 

Asiasta toiseen: raskaus on huomenna edennyt vasta puoliväliin, joten on ollutkin vähän ikävä huomata, että NYT JO tuntuu olevan pientä kramppia siellä sun täällä. Kävelin tänään hiukan tavallista enemmän, Förin liepeillä sijaitsevaan Barkerin leikkipuistoon ja takaisin ja sain kiitokseksi monenmoista vihlaisua. Viime yönä nukuin tosi huonosti epämääräisten jomotusten takia. Onkohan aika kullannut muistot vai olenkohan oikeassa muistellessani, että taaperoa odottaessani olin tässä vaiheessa vielä täyttä rautaa ja terästä…

Ei kai tässä muu auta kuin istahtaa sohvalle syömään miehen yllätyksenä tuomaa Naantalin Aurinkoisen laskiaispullaa.