Upeat kirja-aiheiset asusteet + eräs uniikin laukun harha
Enpä olisi koskaan arvannut kirjoittavani juttua Muoti/Trendit-kategoriaan, mutta tämänkertainen postaukseni sopii jos ei muuten niin rimaa hipoen kyseisen otsikon alle.
Kyseessä ovat nimittäin upeat kirja-aiheiset laukut ja muut asusteet, joita The Literary Gift Company -verkkokauppa on pullollaan. Löysin kaupan alun perin Tuhat ja yksi kirjaa -blogin joululahjavinkkijutusta ja ihastuin kaupan valikoimaan ihan totaalisesti. Toistaiseksi en ole malttanut hankkia kaupasta kuin väitöslahjan ystävälleni, joka väitteli kirjallisuusaiheesta mutta rahatilanteen salliessa tietäisin jo nyt vaikka kuinka monta asiaa, jotka tilaisin kaupasta.
Ainakin nämä:
1. All Things Beautiful -handbag
5. ”She is too fond of books…” Tote Bag
6. Haruki Murakami Typewriter Pin
Mitä ihanuuksia! Valitettavasti huomasin linkkauksia tehdessäni, että ainakin 3. kohdan hauska kaulakoru, 4. kohdan huivi juuri tuossa ihanassa kanelin sävyssä ja 5. kohdan kassi ovat loppuunmyytyjä. Tai sinänsä tässä ei ole mitään valitettavaa, sillä juuri eilen päätin, että en enää osta mitään turhaa vaan säästän rahaa järkeviä hankintoja varten. Pitäisi siis varmaan lopettaa kyseisen verkkokaupan uutiskirjeen tilaaminen, mutta kun nuo asusteet ovat niin persoonallisia ja kauniita…huoh. (Tältäkö joistakin naisista tuntuu kenkäkaupassa?)
Nyt kun muuten tässä kirjoitan laukuista ja muista asusteista niin jaanpa kanssanne erään ainakin omasta mielestäni hauskan ”uniikin laukun harhan”, joka minulta karisi melkoisen nopeasti kymmenisen vuotta sitten kesäisen Peräseinäjoen perukoilla. Olin hiljattain kotiutunut au pair -keikaltani Irlannista, jossa olin surutta tuhlaillut vähiä rahojani Galwayn ostoskeskuksen putiikkeihin. Eräs lempiostoksistani oli käsilaukku, jossa oli printtikuvia eri kaupungeista. Ostin laukun pienestä liikkeestä ja luulin hankkineeni jotain kovinkin ainutlaatuista, jota ei ainakaan Suomessa heti näkisi muilla. No, osittain juuri tuon shoppailun vuoksi olin sitten kesällä sellaisessa tilanteessa, että kesätöitä olisi saatava ennen uuden lukuvuoden alkamista. Vanhempani asuivat vielä tuolloin Vähässäkyrössä, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla, Seinäjoen ja Vaasan välimaastossa. Kesätyöt olivat kiven alla siihen aikaan kesästä, joten lopulta päädyin hakemaan kurkunpakkaajan määräaikaista pestiä Peräseinäjoelta. Kurkkutila sijaitsi jossain tosi, tosi kaukana keskellä-ei-mitään, ja kun nousin autosta kurkkupakkaamon edustalla ja katselin ympärilleni, mitä näinkään? Kilpailevan työnhakijan marssimassa haastatteluun olallaan juuri samanlainen ”ainutlaatuinen” laukku kuin minulla. Sen jälkeen en ole enää ajatellut, että minulla olisi jotain erityisen harvinaisia tuotteita kaapeissani.
P.s. En päässyt kurkunpakkaajaksi, mutta toisinaan, näin kymmenen vuoden jälkeenkin kurkun muovikelmuja avatessani mietin, että kukahan nämä kurkut on pakannut.