Korvapuusteja ja kevättä

Tämä kohdussani majaileva vauva on siitä jännä, että se osaa viestiä niin hienosti mielitekojaan. Tai ehkä minä vain olen erityisen herkkävaistoinen näissä asioissa, mutta eilenkin ihan selvästi vauva morsetti, että sen tekee mieli korvapuusteja. Se olisi halunnut nimenomaan niitä Café Brahen jättikorvapuusteja mutta koska en jaksanut lähteä taaperon kanssa keskustaan asti, kipaisin lähi-Salessa hakemassa Kotiuunin korvapuusteja. Ja kyllä vauva tuntui niistäkin tykkäävän. Mieskin pääsi tavallista aikaisemmin töistä, ja kerrankin häntä vastassa oli pullantuoksuinen rouva kahvi ja puustit kuumina.

On niin ihanaa, kun on keväistä. Esseiden kirjoittaminenkaan ei tunnu ikävältä puurtamiselta, kun mieli on keväisen kepeä. Siivoaminen tuntuu leikiltä ja sitähän se meillä monesti onkin, kun taapero haluaa osallistua kaikkeen.

Sekin on ihanaa, että lapsen mennessä päiväunille voi tarpeen tullen mennä itsekin hetkeksi lepäämään. Ja niin minä taidankin nyt tehdä.