Pääsiäiskooste

Olen vallan rakastunut tähän pääsiäistouhuun. Eilisaamuna pääsiäiskukko oli käynyt piilottamassa makuuhuoneeseemme peräti kolme Kinderiä – tyttö löysi niistä jokaisen ja kuori vanhan tekijän elkein foliot oman suklaayllärinsä ympäriltä ikään kuin se olisi hänelle kovinkin tuttua puuhaa. (Äitin tyttö.) Pitkänäperjantaina vierailimme mammalassa ja ystävien luona ja pelästyin mammalasta löytyvää nukkea, sillä luulin sitä minikokoiseksi kaunareiden Stephanieksi. 

Tänään olemme jälleen kerran nauttineet Ruissalon kauniista maisemista ja tällä kertaa meillä oli jopa kahvia ja pullaa mukana. (Muuten ei olisi ollut, mutta mummi ja ukki tulivat mukaan ja heillä oli niin paljon evästä repussa, että he ilmeisesti luulivat, että jäisimme hengailemaan Ruissaloon vähän pidemmäksikin aikaa.)

Kindereiden lisäksi olemme herkutelleet lätyillä, jäätelöllä ja pitsalla (kaikki perinteiset pääsiäisherkut unohtuivat kauppaan) ja nauttineet iltakahvit parvekkeella. Tänään keitimme kahvit siitä kolmen papulajin sekoituksesta, jonka Marja Tourin seurasta inspiroituneena valmistin itselleni tiistaina Pauligin kahvitilaisuudessa. Maku, jota mainostin etukäteen miehelleni mangon, pähkinän ja kaakaon harmoniseksi yhdistelmäksi osoittautuikin mauksi, joka ei oikein maistunut miltään. Ei mangolta, pähkinältä eikä kaakaolta. Ei oikein edes kahvilta. Olimme mieheni kanssa kuitenkin samaa mieltä siitä, että koska kahvi ei maistunut juuri miltään, ei se myöskään maistunut pahalta – eräänlainen voitto sekin!

Eilen ylitin itseni ja leivoin hiekkakakkuja taaperon kanssa puolitoista tuntia putkeen. Ei mikään helppo nakki pallomahaiselle (siis se hiekkalaatikon reunalla istuminen). Kannatti panostaa taaperon lempitouhuihin, sillä nyt hän on ottanut käyttöönsä rakastaa-sanan. Ei hän tosin ole vielä sanonut rakastavansa minua tai isäänsä, mutta tänään nukkumaan mennessään hän sanoi:

”Äiti rakastaa S:aa. Iskä rakastaa S:aa. Kaikkea semmoista.”