Päivä nimeltä Plääh

Koko päivän on satanut vettä. Olen ollut aamusta alkaen väsynyt, samoin oli eilen. Raskaus etenee h i t a a s t i, silti kaikki ajatukset pyörivät vauvassa, synnytyksessä, esikoisessa ja siinä, miten arkemme tulee sujumaan vauvan syntymän jälkeen. 

Tänään tyttö sai lähes hysteerisen kiukkukohtauksen, kun Teippileikki-laulu soi väärin. Tunnekuohu laantui vasta, kun hän sai omaan nallepeittoonsa kääriytyneenä katsoa vappukuvia tietokoneelta.

Odotin neljästä asti, että alkaisipa se Pikku Kakkonen jo. 

Lounaalla tyttö söi broileripastasta broilerit ja jätti makaronit lautaselle. Joskus käy toisin päin.

Päivällisellä tyttö söi muutaman lusikallisen riisiä ja jätti kalan syömättä väittäen sen makua kirpeäksi. Riisiä päätyi paljon enemmän lattialle kuin tytön vatsaan.

Mainitsinko jo, että vettä sataa.

On tänään tapahtunut paljon mukaviakin asioita, mutta nyt väsyneenä on vähän plääh olo. Pakko kuitenkin kirjoittaa tähän loppuun jotain iloisempaa, joten mainittakoon vaikkapa siitä, että viime aikoina omenalle nyrpistellyt tyttö on nyt rouskuttanut omenaa välipalaksi kahtena peräkkäisenä päivänä vain siitä ilosta, että saa haukata ison tytön omenalohkosta (tähän mennessä olen pilkkonut omenat kuutioiksi).