Kevään viimeinen muskari
Tänään oli kevään viimeinen muskari. Tyttö oli tästä kerrasta erityisen innoissaan, koska mieheni oli tulossa mukaan. Itse mietin etukäteen, että apua, entä jos raskaushormonit saavat minut liikuttumaan niin, että purskahdan hallitsemattomaan itkuun. Tässä viime päivinä on nimittäin eletty melkoista tunteiden vuoristorataa: taapero ei ole ollut ainoa, jota on kiukuttanut ja itkettänyt. Olen purskahtanut itkuun milloin mistäkin syystä ja ärsyyntynyt pikkuasioista. Muskarissa onnistuin kuitenkin olemaan täysin kuivin silmin – ehkä kevään viimeinen muskarikäynti oli raskaushormonien mielestä liian ymmärrettävä syy liikuttua, ne kun tuntuvat haluavan keskittyä kaikkeen aivan epäolennaiseen.
Mitähän me nyt jatkossa maanantaisin teemme, kun muskari jäi pitkälle kesätauolle? Olemme tytön kanssa tykänneet muskarista todella paljon ja saaneet sieltä monta uutta lorua ja laulua kotiinkin leikittäväksi. Tytön ehdoton lemppari taisi olla heti alkuvuodesta muutamaan kertaan laulettu Talitintti ja talipakka, jota hän rummuttaa lelukattilallaan aina vain. Myös jokaisen muskarikerran alussa laulettua Pienen kynttilän sytytän -laulua tyttö on harjoitellut ahkerasti myös kotosalla. Itse olen oppinut yhden kohtalokkaan erehdyksen kautta, etten aivan jokaista muskarissa kuultua laulua etsi Spotifysta. Tein nimittäin pääsiäisen tienoilla sen virheen, että hain Munamiehen Pomppufiiliksen Spotifysta, koska tyttö tykästyi siihen muskarissa. Pomppufiilis soi meillä melkoisen monta kertaa, useimmiten repeatilla, ja omasta mielestäni yksikin kerta oli liikaa. Vaikka olihan se toisaalta aika hauskaa, kun tyttö harjoitteli laulun aikana hyppimistä ja huikki välillä iloisesti: ”Minulla on pomppufiilis!”
Muskari on siis ohi, kesä on täällä ja hikistä on. Tänään on Turussa koettu jo kaksi ukkosta. Tyttö taitaa luulla ukkosta taivaassa asuvaksi ukoksi, koska tuumasi hetki sitten jyrinän lakattua, että nyt ukkonen taivaalla meni nukkumaan.
Muskarin seinälle kiinnitettiin lopuksi sydän. Sekään ei yllättävää kyllä saanut minua itkemään. Sen sijaan toissapäivänä itkin sitä, miten nopeasti viimeiset kaksi vuotta ovat kuluneet. Sen jälkeen ilmoitin miehelleni, että mulla vähän mielialat vaihtelee – ja purskahdin uudelleen itkuun. Mies totesi pistäneensä saman asian merkille.
